Yhdessä erilaisina

Perjantai 30.1.2009 klo 21.30 - Juhani Eilola

Kurikan Korvenkylässä on perinteisesti kinkereillä paljon väkeä. Äsken oli yhteensä 26 henkilöä, joka muihin kyliin verrattuna on aika paljon. Kuvassa kanttori Maarit Rautanen ja pastori Tapani Tulisalo. 

Kinkerien aihe oli valittu uskomattoman hyvin tähän aikaan sopivaksi: "Yhdessä erilaisina"

Tapani Tulisalo aloitti hiekkalaatikkoleikeistä ja eteni teeman mukaisesti läpi koko elämän.

Maarit Rautasen hymyä (jonka sain myös ikuistettua) katsellessa tuli pakostakin mieleen että onko Kurikka sittenkin onnellisten ihmisten kaupunki. Ja kun virsien sanoitukset osuivat vielä naulan kantaan, niin ilta oli täydellinen. Tässä muutamia lainauksia virsien sisällöstä:

"Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla, ystävä toisille." Virsi 125

"Oi Henki, rakkaudella sydämemme kylmät liikuta, että ilomielin me matkallamme aina palvelemme toisiamme." Virsi 446

"Ei itää eikä länttäkään...
... olemme yhtä perhettä." Virsi 448

"Kuljemme yhdessä pitkää matkaa, luottamus kasvaa hiljalleen." Virsi 814 

Kunnallispolitiikka ja uskonto ovat eri asioita, mutta aina on opittavaa toisilta vaikka olemmekin erilaisia. Elämme kuitenkin erilaisinakin yhdessä.

Kurikkalaisten etu

Perjantai 30.1.2009 - Juhani Eilola

On käsittämätöntä että jotkut jaksavat koko ajan rähjätä muiden ihmisten tekemättömyydestä tai laiminlyönneistä. Ainoa hyöty joka siitä ihan rauhallisesti pohtien tulee mieleen, on ehkä omien henkisten paineiden helpottaminen. Se on kieltämättä hyöty.

Kurikka ei ole mikään laite vaan tuntevien ja kokevien ihmisten yhteisö joiden etua ihmisinä meidän pitäisi ajatella tekivät he mitä tahansa työkseen tai käyttäisivät millaista valtaa tahansa. Toisiamme tukemalla ja innostamalla etenemme paljon varmemmin oikeaan suuntaan. Pakottamalla toisiamme vain puolustautumaan, toiset puolustautuvat ja toiset syyttävät heitä seuraavaksi siitä että he puolustautuvat.

Kenenkään motivaatiota, tahtotilaa, terveyttä, elämäniloa, elinvoimaa tai muutakaan kurikkalaisten ihmisten etua kukaan räyhähenki ei palvele.

Jopa näihin keskusteluihin osallistuvien joukossa on ihmisiä jotka räyhääjien kuvittelemien hyötyjen sijaan miettivät Kurikasta pois muuttamista.

Ennustus Obamasta, jälkikirjoitus K18

Torstai 29.1.2009 klo 18.50 - Juhani Eilola

Sain äsken nimettömän kortin. Kortti käsitteli aikaisemmin kirjoittamaani blogitekstiä Scott Walkingtonin ennustuksesta jonka mukaan Obamasta ei tule Yhdysvaltain presidenttiä.

Kyseinen teksti on poikinut myös melkoisen määrän puheluja sekä useita keskustelunavauksia erilaisilla keskustelukanavilla. Tekstiäni on lainattu useita kertoja muualla.

Lapsillani oli aikoinaan tapana kirjoittaa joulupukille toiveistaan. Kirje toimitettiin saunan lauteille josta tontut sen esim. yön aikana mystisesti hakivat ja pukki toteutti useita toiveita.

Ennen erästä Joulua kerroin lapsille ettei joulupukkia ole olemassa. Kun seuraavan kerran menin saunaan, niin siellä oli kuitenkin entiseen tapaan pukille osoitetut kirjeet.

Ihmisellä näyttää olevan luontainen taipumus uskoa asiaan joka hänelle joskus on uskottavasti kerrottu. 

Scott Walkingtonin profetia ei toteutunut. Miten hän itse suhtautuu tilanteeseen?

Epäonnistuneen profetian jälkeen hän oli hetken aikaa saanut paljon negatiivista sähköpostia. Hän kertoo rukoilleensa ja kysyneensä mitä hän on tehnyt väärin, onko hän lainannut Herraansa väärin. Hän pyysi anteeksi jos on toiminut vastoin Jumalan tahtoa. Monien rukousten jälkeen hän kertoo Jumalan vastanneen: "Kärsivällisyyttä. Sinun täytyy vain olla kärsivällinen."

Scott Walkington nostaa uudelleen toiveita oikeasta profetiasta kertomalla, että Yhdysvaltain korkein oikeus tutkii Obaman todellisia syntymätietoja. Tämä on muutenkin ollut esillä tiedotusvälineissä eikä siis ole Walkingtonin sepittämä satu. Hän kertoo, että jos todetaan että virkaan astuminen on ollut huijausta, niin Bush automaattisesti palaa presidentin virkaansa. En tiedä onko se totta. Ehkä joku tietää menettääkö tällöin myös varapresidentti asemansa.

Herkimpiä kristittyjä Walkington pelottelee sillä että tässä Jumala testaa uskommeko Häneen vai emme.

Walkingtonin mukaan Obama ei siis ole todellisuudessa Yhdysvaltain presidentti.

Palataan hetkeksi nimettömään korttiin, jonka lähettäjä luonnollisesti lukee blogiani ja tämänkin tekstin. Saan aina silloin tällöin muutenkin nimettömiä kirjeitä ja prepaid-puheluja. Kiitos kortista, se oli ihan kaunis !

En usko että Walkington on noussut sen enempää taivaasta kuin helvetistäkään vaikka olikin todettu kuolleeksi. Meidän ei tarvitse miettiä sitä eikä hänen profetioitaan. Voimme keskittyä ihan muihin asioihin.

Voimme kirjoittaa ja puhua niinkuin kortin kirjoittaja sanoo "Minun Sanaani". Sitä vain en ymmärrä miksi kortin kirjoittaja kehottaa minua siitä kirjoittamaan. ROHKEUTTA YSTÄVÄNI: Kirjoita itse!

Muistan aikoinaan kun eräs nuori henkilö sanoi että kristityn tulee kestää mitä tahansa. Vaikka kuinka kidutettaisiin ja vainottaisiin, niin kristitty kestää! Häneltä itseltään meni kuitenkin hermot kun netti ei millään toiminut kunnolla! On helppo sanoa mutta vaikea olla tekijä. 

Minä haluan olla omalla tavallani tekijä. Tiedän suunnilleen mitä teen ja missä.

Jatkan ennustusaiheesta myöhemmissä blogeissa...

Keisari Nerva

Tiistai 27.1.2009 klo 21.07 - Juhani Eilola

Tänään on Rooman keisari Nervan (96-98 jKr.) kuolinpäivä. Nervasta tuli Domitianuksen murhan ja epävakaiden aikojen jälkeen keisari joka sai Rooman olot vakaiksi ja turvallisiksi. Itse asiassa hänet valittiiin keisariksi ihan sen takia että hän tuli toimeen kaikkien kanssa ja oli poikkeuksellisen yhteistyökykyinen etsiäkseen itselleen myös hyvän seuraajan. Hän oli ensimmäinen hyvä keisari viiden hyvän keisarin sarjassa.

Eilen valittiin Kurikan valtuustossa uudet jäsenet eri lautakuntiin. Aika näyttää miten yhteistyökykyisiä henkilöitä niihin valittiin.

Hyvällä ja pahalla pakkaa olla tapana kertaantua. Hyvästä seuraa yleensä hyvää. Suomi on tunnettu rauhantahtoisuudestaan koska tämä kansa on saanut ns. rauhanputken päälle. Suomesta lähtee maailmalle perinteisesti yhä uusia rauhanlähettiläitä. Se ei ehkä johdu siitä että suomalaiset olisivat sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan, mutta hyvää imagoa on ilo pitää yllä.

Kurikan imago ei ole tällä hetkellä niitä parhaita. Syitä on monia, mutta on myös monia syitä miksi imago on paranemassa. Yksi niistä oli Maire Lammin eilinen valtuustoaloite. Vaikka en ole nähnyt sen sanamuotoja, niin ystävällinen käytös pakottaa asioiden hallintaan. Asiallisesti on vaikea soittaa suuta, on puhuttava asiasta ja osoitettava "pärstävikojen" sijasta mikä asiassa on vialla.

Alla olevassa kuvassa esiintyy "aseveljeni" ja erään lautakunnan edustaja. Kuinka moni tunnistaa kuka on kyseessä?

Norinkylä 1958-75, osa 1

Lauantai 24.1.2009 klo 8.51 - Juhani Eilola

Valokuva ehkä vuodelta 1967 tai -68, joka on otettu Mäenpään pihassa Jaanan syntymäpäivänä. Jaana itse nuken kanssa edessä. Toinen tyttö edessä on Anne Saarela, minä olen vihreäpaitainen poika oikealla ja vieressä istuu Jaanan isoveli Jouko.

Vasemmanpuolimmainen poika lienee Juhani Nori, seuraava Ari Saarela, Annen isoveli ja olisikohan tuo keskellä oleva pieni tyttö Norin Juhanin pikkusisko. Joku varmaan kertoo sen kommenteissa.
 

Olin jonkin aikaa mukana Nuorisoseuralla tanhupiirissä. Toinen poika kanssani taisi olla Matti Rantala joka oli paras kaverini tuohon aikaan.

Norinkylä sai vieraaksi jossain vaiheessa saksalaisen ryhmän joka esiintyi kyläläisille keskellä risteysaluetta kaupan ja postin välissä. Vuosi oli luultavasti 1973 tai -74.

Seuraavasta kuvasta on kyllä vuosiluku todella hukassa. Isovanhempani Maria ja Martti Viljaviita ovat hommanneet juuri uuden auton, Moskovits Eliten. Jos vuosi pitäisi arvata niin se olisi 1969, jolloin menin itse keskikouluun. Muistan hämärästi että minut olisi keskikoulussa haettu tuolla autolla kotiin. Ajoimme paluumatkalla oksaan ja rengas puhkesi legendaarisella Kotkan oikoosella.

Koulumatka linja-autolla tuli muuten niin tutuksi että kun testasimme muistia laittamalla itselleni siteen silmille, niin muistin koko matkan ajan mihin suuntaan seuraava mutka kääntyy tai tie nousee/laskee.

Ja sitten se kaikille vanhemmille norilaisille tuttu, edesmennyt Viiatin alkuperäinen Aittakallion torni. Kuvassa oleva paikka on koko Teuvan korkein paikka. Eräänä talvena hiihtelimme tornille Nurmeksen lasten kanssa (en kyllä muista yhtään enää heidän nimiään). Mukana oli muistaakseni kaksi poikaa ja pieni tyttö. Olin sydän kurkussa alhaalla kun kaikki muut kiipesivät hataraan torniin ja minä jäin korkeanpaikan kammoni kanssa alas ja pidin varmuuden vuoksi sukset jalassa ettei tule edes kiusausta kiivetä ylös. Pojat kiipesivät tasanteelle mutta pikkutyttä silppusi ihan huipulle saakka. En uskaltanut edes katsoa ylös.

Jurvalaista osaamista

Perjantai 23.1.2009 klo 18.25 - Juhani Eilola

Jurvalainen osaaminen ja osa jurvalaista identiteettiä täydensi eilen uuden Kurikan kaupunginhallituksen huonetta. Jo uusimistarpeessa olleet kalusteet saivat siirtyä pois upeiden barokkikalusteiden tieltä. Toivon että jurvalaiset esittelevät kommenteissa paremmin tätä tyyliä ja kaikkia muitakin Kurikan Jurvassa valmistettavia kalusteita sekä kertovat mihin voi ottaa yhteyttä jos tyylihuonekaluja haluaa myös omaan yritykseensä tai tupaansa. Tämän blogitekstin kommenteissa jokainen jurvalainen saa mainostaa niin paljon kuin sielu sietää.

Näiden tyylien osalta tarvitsemme vielä Kurikassa sitä yleissivistystä joka Jurvassa taitaa olla joka savussa. Korvaamaton osa Jurvan kunnantalon historiaa on nyt uudessa arvoisessaan käytössä ja jokainen meistä toivoo että sitä historiaa kohdellaan hyvin.

Kalustosiirtoja on arvosteltu, mutta minä itse näkisin tämän jurvalaisen yritystoiminnan tervetulleena arvostuksena ja mainontana myös uuden Kurikan puolella. Kun kaupunginhallitus seuraavan kerran istuu uusittuun hallituksen huoneeseen, niin toivottavasti siellä todella ymmärretään millaisia voimavaroja tämän alan jurvalaisessa yritystoiminnassa on. Sen tukeminen, sen mainostaminen ja sen omaksuminen osana Kurikkaa on nyt meidän kaikkien asia.
 

Tunkeutujat pyhällä maalla

Tiistai 20.1.2009 klo 21.50 - Juhani Eilola, Kuvat: Korven Jotokselta 2009

Joskus tekee mieli kirjoittaa jotakin älytöntä... vai tarkoittaako se sittenkin jotakin? Hmm..

Tulikepit, nuijat ja höylät turvanaan tunkeilijat etenevät yli luumäen ja saapuvat pyhälle paikalle. Siellä esi-isien ja edesmenneiden heimopäälliköiden henget yhä kuiskivat äänettömiä sanoja ja pitävät yllä pelkoa sekä antavat näkymätöntä viisautta palvojilleen.

Matka jatkuu, kirouksesta ei näy jälkeäkään, taisi olla satua, mystiikkaa, väärin informoitua valetta. Tai ehkäpä henget ovat tällä kertaa suosiollisia ja tunkeilijat saavuttavat tavoitteensa.

Merkkejä on helppo seurata. Kolme lähes loppuun nuoleskeltua kiveä ohjaa tunkeilijoita yhä lähemmäs määränpäätä.

Jäljittäjät löytävät epäilyttäviä jälkiä. Ne vievät oikealle, kääntyvät keskelle, kääntyvät vasemmalle ja palaavat oikealle.
Kulkija ei tiedä mihin on menossa ja mistä tulossa.

Metsässä piileskelevät tuntemattomat soturit etsivät uhria. Löytyykö se jälkien jättäjistä vai uusista tunkeilijoista. Joku on ammuttava sillä verenmaku suussa on hirmuinen. Joku saa maksaa hengellään, kuka ja miksi, sitä kukaan ei tiedä, kunhan maksaa.

Merkit ovat edelleen selviä. Kannot on revitty hajalle pitkin matkaa, mikään ei pysy ehjänä. Tästä syylliset ovat kulkeneet. Tunkeilijat, palkkionmetsästäjät ovat kintereillä. Kohta on ratkaisun hetki.

Tehtävä on päättymässä ja määränpää näkyvissä. Investointi-intiaanien kota! Puretaan tai poltetaan se maan tasalle, tapetaan kaikki vastustajat ja rakennetaan uusi. Vai riittääkä voima, riittääkö kantti, riittävätkö oravannahat, tulemmeko tunnistetuksi... Vai onko rauhanpiippu oikeampi ratkaisu ? Vai haukuttaisiinko Juhani "omastamielestäänniinviisasniinviisas" Blogisti.

Tähän olemme jääneet, tässä tuijotamme seisovin silmin ymmärtämättä näkemäämme. Minä, Tarinoiva Lammas ja ystäväni Julmettu Voima Ennenjanyt ! Hohhhoijaa!
 

Juhlat Norinkylässä

Sunnuntai 18.1.2009 klo 18.43 - Juhani Eilola

Norinkylään oli kutsuttu tänään Jaana Kivistön ja Reino Kriikkulan mitallikahveille nykyiset ja entiset norinkyläläiset. Otin kutsun vastaan entiseen kotikylääni ja lupasin itselleni että teen blogitekstin tilaisuudesta. Norinkylä varmaan korjaa jos tekstiin jää virheitä. Kuuleeko Nori?

Tilaisuus alkoi isänmaallisesti Suomen ja Nuorisoseuran lippujen saapumisella ja "Siniristilippumme" -laululla. Lipunkantajina olivat Liisa Kaari ja Pentti Tuomisto. Tilaisuuden juonsi Matti Nurmes, esilaulajana toimi Jaana Korkeamäki o.s. Saarela ja säestäjänä Jouko Siljamäki. Jouko Siljamäki oli minunkin kansakouluaikanani Norin koulun opettajana. Urheilu- ja varsinkin suunnistusmatkoilla hän on ollut se jonka mukana pääasiassa kilpailumatkoilla kuljin.

Jaana Korkeamäki esitti Jouko Siljamäen säestyksellä myös kaksi henkilökohtaista laulua. Täytyy sanoa että tuskinpa monestakaan kylästä löytyy näin hyviä laulajia. Molemmat laulut olisi voinut esittää aivan hyvin valtakunnallisessa radio- ja televisioverkossa. Ainakin allekirjoittaneen korvia laulut hellivät. Ja sitä täydensi loistavasti Joukon kanssa duona laulettu kertosäe.

Juhlapuheen piti kauppatieteiden tohtori Elina Varamäki o.s. Murto-Koivisto. On kuulemma ollut samassa ala-asteluokassa kuin pikkuveljeni, jonka väitöskirja on vielä tekemättä.

Elinan puhe keskittyi kahteen minulle tärkeään aiheeseen: Liikuntaan ja kylätoimintaan. Lisää mielenkiintoa puheeseen toi hänen löytämänsä 8. luokan aine Norinkylästä. Hän oli kirjoittanut sen vuonna 1985. Jokainen pystyi vertaamaan nykypäivän kylää sen ajan kylään. Ja koska kyseessä oli kyläjuhlan lisäksi erityinen urheilujuhla, hän luki vielä pieniä otteita löytämästään harjoituspäiväkirjasta. Elinalla on nimissään vieläkin mm. kaksi henkilökohtaista ja kolme viestien Teuvan ennätystä (200m-1500m).

Kaikille niille perheille joissa oli yli 70-vuotias henkilö, jaettiin palvelukansiot, joihin oli kerätty kaikki tärkeimmät yhteystiedot. Kansion esitteli Liisa Kaari. Hyvä idea myös muille kylille.

Puheiden väliin mahtui kylän omien, televisiostakin tuttujen Pienenpienten Joutsenten Can-Can -esitys. Huvittavan näköistä kun isot miehet esiintyvät hameet päällä niinkuin naiset ;-) Voit ryhmän nimestä klikkaamalla tutustua joutseniin paremmin ja vaikka tilata juhliisi.

Myös aiemmin puhuneen Elina Varamäen isoäiti Kerttu Murto-Koivisto tarinoi kylän menneisyydestä niin hauskasti, että useaan kertaan nauroin vedet silmissä. Hän mm. kertoi miten nuoruudessaan ylitti pituushypyssä neljän metrin rajan. Kun hän lopuksi käveli paikalleen, hän sanoi puoliksi itsekseen ettei nyt mene edes neljää senttiä kerrallaan. Norinkylä on nuorista vanhuksiin saakka näköjään hauskojen ihmisten kylä.

Tässä vaiheessa muutan hiukan järjestystä. Ennenkuin mennään  juhlittuihin urheilijoihin, niin mainitaan Antti Rajamäki, joka myös piti puheen. Hänhän on kaikille suomalaisille tuttu pikajuoksija ja vaikuttanut Karijoella liikuntasihteerinä aktiiviuransa jälkeen. Myös tytär Susanna on jatkanut suvun urheiluharrastusta. 4x100 metrin viestin Suomen ennätys on edelleen Antti Rajamäen nimissä. Myös Antti kertoi kokemuksiaan Norinkylästä nuoruutensa ajoiltaan ja antoi tunnustusta niille jotka ovat häntä kannustaneet.

Rajamäkihän voitti kahdeksan henkilökohtaista Suomen mestaruutta pikamatkoilla ja oli 70-luvun nopein suomalainen. Hän selvitti tiensä myös EM-kisojen finaaliin.

En tiedä muistaako Antti itse, mutta kun kerran luistelimme Norinkylän jäällä kilpaa, niin minulla oli miesten kaunoluistimet. Antti lainasi niitä ja oli aivan ylivoimainen. Niillä oli nimittäin helppo juosta kun kärjellä pystyi ponnistamaan. Joka askeleella tuli jäähän syvä lovi ;-)

Ja sitten se juhlahetki. Alla olevassa kuvassa he ovat. Euroopan mestari 2008 Jaana Kivistö kiekossa ja Suomen mestari 2008 Reino Kriikkula trapissa.

Seuraava Jaanan Euroopan mestaruudesta seuraava taulu ja mitalit kertovat kaiken. Se oli hänelle neljäs kultamitali EM-tasolla. Hänen nimissään ovat myös N35, N40 ja N45 suomen ennätykset. Aikaisemmin hänellä on myös kaksi MM-mitalia. Vuoden 2007 MM-kullan lisäksi hänellä on hallista MM-hopeaa.

Reino Kriikkulasta kertova taulu heilahti niin pahoin ettei siitä kuvasta saa mitään selvää. Joka tapauksessa hänellä on tilillään yhteensä 20 Suomen mestaruutta ja uskomaton määrä muita SM- ja piirinmestaruusmitaleja. Hänen mitalisaldoaan alla olevassa kuvassa. Kuva vain loppuu kesken sillä mitalit jatkuvat melkein lattiaan saakka. Kuvassa kuitenkin SM-mitalit.

Ilta päättyi kakkukahveihin ja pimenevään iltaan yli 90-vuotiaan Norin Nuorisoseuran pihamaalla. Monenlaisia muistoja nousee vielä mieleen. Tuomo Keskilammi opetti meitä painimaan Nuorisoseuran takana olevassa painikämpässä. Kämppä on edelleen käytössä.

Jaanankin muistan hyvin. Varmaan hänelläkin on kansiossaan kuva jossa keinumme heidän puutarhakeinussaan. Olimme joko Joukon tai Jaanan syntymäpäivillä. Ja paljon muuta... ehkä niistä sitten joskus omaa elämäkertaa kirjoittaessa...

Kurikka ennen ja nyt

Lauantai 17.1.2009 klo 17.15 - Juhani Eilola, Kuvat: Kurikan kaupunki, Arto Halttunen

Keskusteluinto kurikkalaisissa blogeissa oli vahvimmillaan uuden Kurikan syntyessä ja tärkeimpiä luottamustoimia jaettaessa. Puheenjohtajien paikkoja arvailtiin kauan etukäteen.

Vielä on edessä lautakuntapaikkojen jako, mutta se on puolueiden sisäinen asia kun paikkojen määrät on sovittu. Jännityksellä tietysti odotamme lopullisia listoja. Kun listat on saatu valmiiksi ja tasa-arvopykälätkin täsmäämään, niin siirrytään kaikilla rintamilla normaaliin arkipäivään ja päätöksentekoon.

Alla on kuvaa vanhasta Kurikasta. Jos joku löytää vanhaa kuvasatoa Jurvasta, niin otan mielelläni vastaan. Joskus meistä 50-vuotiaista nuorista tuntuu että oli se varmaan hyvää ja onnellista aikaa. Kaikki hoitivat arkiset askareensa ja oltiin paljon yhdessä. Oltiin onnellisia.

Ja on se varmasti osittain tottakin. Mutta kyllä sekin unohtuu että Suomi on ollut sodassa. On ollut pulaa kaikesta, on paettu, on piilouduttu, on pelätty, on kohdattu surua ja nälkää. Lapsia on viety Ruotsiin ja Tanskaan. Perheen isiä ja poikia on kaatunut rintamilla tai kadonnut kokonaan. Elämän vaikeudet ovat olleet todellista tuskaa.

Nyt meillä Kurikassa menee monien mielestä todella huonosti. Kaupunki on menossa konkurssiin, mistään ei enää tule mitään.

Ja totta se onkin. Ihmisiä lomautetaan, sanotaan irti ja köyhyys lisääntyy. Mutta vaikka kenenkään tuskaa ei saa aliarvioida, niin elämme silti onnellista aikaa. Monet ongelmat ovat itse aiheutettuja ja joskus jopa vain tekstin tasolla olevia ongelmia.

Sotien jälkeen suomalaiset ovat olleet yksituumaisia. Ollaan maksettu sotakorvaukset ja kehitetty tästä maasta yksi maailman parhaista hyvinvointivaltioista.

Nyt Kurikastakin pitäisi löytyä yksituumaisuutta. Jos joku on sitä mieltä että talousarvion toteuttamisen kanssa on oltava varovainen, niin yksituumaisuus tarkoittaa sitä, että sen toteuttamisen kanssa ollaan varovaisia. Kenelle siitä on haittaa, sillä yksituumaisuus on myös sitä että rakennetaan investoinnit jotka ovat tärkeitä ja joiden toteuttamiseen yhteisesti nähdään mahdollisuus. Ilman mitään investointeja olisimme edelleen ensimmäisen kuvan tilanteessa. Uudesta kuvasta näkee että Jumala on siunannut Kurikkaa. 
 

Ylimääräinen varovaisuus ei koskaan ole haitaksi, haitaksi voi olla sen sijaan ylenmääräinen tuhlailu jopa järkeviinkin kohteisiin silloin kun siihen ei ole varaa.

Hyvä paikka Kurikka on asua silloin kun kaikilla on hyvä olla, ketään ei itketetä, huolehditaan heikoimmista ja kuunnellaan vahvimpia.

Sekä heikon että vahvan on kuitenkin ymmärrettävä että yhteisistä varoista päättäminen on yhteinen asia. Emme voi tuhlata mutta emme voi olla investoimattakaan. Olen varma että viisautta löytyy nytkin koska kurikkalaisilla on niiden ihmisten geeniperintö jotka ovat eläneet noiden kahden kuvan välissä. Ja kun sisään on tullut geenejä mm. Norinkylästä ja valiogeeniannos nyt Jurvasta, niin viisaus on sanoin kuvaamatonta.

Yksituumaisuus, muiden kuunteleminen ja kateuden kitkeminen pois tästä lähiyhteiskunnasta, siinä on hyvä alku tuleville vuosille.

70 v. Onnea äidille !

Torstai 15.1.2009 klo 23.18 - Juhani Eilola

Äiti täytti tänään 70 vuotta. Se olisi blogitarinan arvoinen juttu. Se olisi arvokkaampi juttu kuin blogitarina.

Tulin äsken kotiin ja täksi päiväksi se tarina ei enää ehdi, sillä kello on yli 23. Siksi palaan asiaan myöhemmin. Nyt on onnittelujen aika: 

Oikein paljon onnea ja iloista mieltä! 

Luin äsken äidin kirjoittamaa elämäkertaa. Kyllä lapsuus tulee pakostakin mieleen. Oli tullut äidilläkin tarinaansa kirjoittaessa... ja minunkin tarinaani... ja muidenkin perheenjäsenten. Kun me vain osaisimme itse kukin jatkaa tuota tarinaa yhtä onnistuneesti.

Mutta palaan tarinoihin myöhemmin uudelleen. Meillä kaikilla on oma tiemme, mutta emme ole olleet sillä tiellä yksin.  

Sisäinen itseinventaario

Maanantai 12.1.2009 klo 21.06 - Juhani Eilola

Ne jotka ovat lukeneet Phillip C. McGrawin eli Dr Philin kirjan "Pidä huolta itsestäsi" ovat ehkä tehneet sen ohjeiden mukaisen inventaarion itsestään ja sisäisestä minästään. Kurikassa voitaisiin tehdä myös hiukan tuosta jalostettua yhteiskunnallista itseinventaariota. Ei tässä tekstissä välttämättä mitään psykologista järkeä ole, mutta voisit silti yrittää inventoida itseäsi.

Tämä on erityisen tärkeää nyt kun uuden Kurikan ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous on juuri kokoustettu. Keskiviikon Kurikka-lehdessä lienee jo tietoja kokouksen annista ja sitten se alkaa....

Millä tavalla minä toimin?

Ensimmäisenä voisimme palata kaikkiin kirjoittamiimme blogeihin, kommenteihin, muihin teksteihin ja puheisiimme?

Millaisena sinä ja minä näemme ne tekstit joita olemme kirjoittaneet? Onko niissä nähtävissä jokin tietty linja? Onko niissä nähtävissä vaikkapa joku seuraavista elämänasenteista:

- jatkuva vihamielisyys jotain muuta kohtaan
- jatkuva hyväntahtoisuus muita ihmisiä kohtaan
- negatiivinen asenne ja odotus asiasta kuin asiasta
- positiivinen asenne ja toiveikkuus tulevasta
- oman pätevyyden, älykkyyden, ahkeruuden esittely
- jonkun ideologisen suuntauksen halveksunta
- joku muu positiivinen tai negatiivinen jatkumo.

Millaisen tontun näet oheisessa kuvassa itse itsessäsi?

Mitä se on?

Kun saat selville itsestäsi sen asenteen jolla toimit, niin sen jälkeen voisit lähteä kyselemään itseltä muita asioita:

- olisinko onnellisempi jos muuttaisin perusasennetta
- olisivatko muut onnellisempia jos asennoituisin toisin
- toteuttaako asenteeni toivomiani tavoitteita
- sanoisinko samat asiat omalla nimelläni hänelle
- olenko kehittäjä vai hajottaja
- olisinko itse valmis siihen mitä vaadin

Voit kysyä itseltäsi kymmeniä kysymyksiä siitä millaisena tonttuna muut sinut näkevät ja millaisena tonttuna haluat muille näkyä.

Näinkö haluan elää?

Em. kysymykset ja ajatukset ovat omiani, mutta lopuksi voisi kysyä Dr Philin sanoin:

"Millainen ystävä olet? Luotko itsellesi aktiivisesti myrkyllistä ympäristöä, joka saastuttaa kokemuksesi ulkomaailmasta? Vai leimaako itsellesi lähettämiäsi viestejä järkevä ja hedelmällinen optimismi?"

Näinkö haluat elää? Oletko varma että et luo sitä mitä vihaat itse itsesi sisään? Mikä on itsetutkiskelusi lopputulos? Onko sisäisestä elämästä kadonnut jotakin, täsmääkö tekemäsi inventaario elämäsi kirjanpitoon? Voitko kukittaa itsesi onnistuneista valinnoista?

Oma käsitykseni mielekkäästä elämästä on hyväntahtoisuus lähimmäisiä kohtaan? Sen puolesta voi - ei vain puhua, vaan myös tehdä jotakin.

Pahantahtoisuutta on vaikeampi toteuttaa ja sillä on vaikea saavuttaa mitään hyödyllistä?

Rakkauslaulu

Lauantai 10.1.2009 klo 1.41 - Juhani Eilola

Kirjoitin vuonna 1999 Haku Päällä -lehteen Kurikkalaisen Laulujen Laulun. Tuo laulu tuli vahingossa äsken tiedostona vastaan ja laitan sen nyt tännekin ihmisten iloksi tai suruksi. Päivitin sen vain vähän paremmin vastaamaan Kurikan nykypäivää. En minä siitä erityisen ylpeä ole.

Antakaa palautetta ja ehdottakaa kurikkalaisuutta joka sopisi tekstiin... tämä rakkauskertomus elää nyt muutaman päivän ja muuntuu ajankohtaisemmaksi.

Koska vaimo ei halua kuviaan nettiin niin korvaan hänen kuvansa jurvalaisella Olgalla! Olga tuli Kurikan kaupungintalolle töihin kuntaliitoksen johdosta. Olga nimenomaan pyysi saada kuvansa blogiin, joten tässä yhteydessä se sopii oikein hyvin. Hän itsekin arveli että vaimon korvaaminen hänen kuvaallaan olisi järkevää. Hän kertoi korvanneensa puolisoita aikaisemminkin.

Kurikkalainen rakkauslaulu

Nainen:

Mikään ei ole ihanampaa kuin Juhanin rakkaus,
jo hänen nimensäkin tiukkuu parhainta viiniä...
Rakkaani tulee töistä, minä kuulen jo Pajeron äänen!
Rakkaani kurvailee ja kuovittaa kuin keväinen vasikka!
Miehistä parhain tekee käsijarrukäännöksen pihaan,
nyt hän tulee, vihdoinkin minun rakkaani saapuu!
Jihuu! Jihuu!

Mies:

Tarja, rakkaani, sinne missä olet, sinne tahdon tulla!
Nouse kalleimpani, kauneimpani, tule ulos taiteovista!
Rakkaani,  tule kanssani Luomutuvan paljuun!
Katso kuinka mehiläinen laskeutuu kukkaan,
avatkaamme mekin hunajakennot,
sillä mul' on jano lähteesi mettä...
Tule, rakkaani, yöksi Viherhietikon pensaiden alle.

Nainen:

Kuulin rakkaani äänen ja sydämeni hypähti.
Rakkaani on komea ja verevä kuin rokokootuoli,
hän erottuu muiden kurikkalaisten joukosta!
Hänen käsivartensa ovat kuin Kurikassa rakennetut,
kuin metsäkoneen puomi, täynnä voimaa,
Ja hänen vatsansa! Sen sixpack -muoto on ihana
Se tuntuu Pohjanmaan Kalusteen joustinpatjalta
- Jurvan parhailla jousilla varustettuna.
Hänen säärensä ovat ihanan vahvat,
- kuin entisen Airtättin ilmastointiputket!
Rakkaani suu maistuu kropsulta ja klimppisopalta.

Mies:

Käännä silmäsi pois, piilolinssit lumoavat minut!
Ruusut levittävät tuoksuaan,
lemmenmarjat ovat tarjolla puutarhassa.
Rakkaani sinulle yksin olen ne säästänyt!
Rakkaani, lemmittyni, joka vuodesta ruusun saat,
jotka kanssasi viettää saan.
Paina minut rintaasi vasten, pane sinetiksi sormeesi..

Rakkaus on kuin tulen liekki, kiivas ja kyltymätön.
Kurikan pelastuslaitos ei voi sitä sammuttaa.
Kyrönjoen tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos tarjoaisin omaisuuteni rakkauteni hinnaksi,
minä vain nauraisin, omaisuuteni
- se ei koskaan tule korvaamaan rakkauttamme.
Kahta en vaihda. Sinua ja rakkauttamme!

Miten kaunis, miten ihana oletkaan!
Sinun vartalosi on kuin palmupuu,
sinun rintasi kuin rypäletertut.
Sinun suusi maistuu jalolta viiniltä,
joka kiihdyttää rakkauttani.

Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua ja minä häneen!

Nainen:

Rakkautesi huimaa minua,
pidä minusta kiinni, pidä kii, pidä kii....
myös arki-illoin.

Mies:

Rakkaani,  pidän aina sinusta kiinni.
Hieron huomenna puutarhassa kipeytynyttä selkääsi.
Rakastan sinua juhlapäivistä arkipäiviin...
Kukaan ei koskaan voi häiritä rakkauttamme
- ei edes Jurvan Olga.
Rakkaani, käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain...

Kurikka-lehti

Torstai 8.1.2009 klo 1.40 - Juhani Eilola

Katsoin tänään huolimattomasti ympärilleni kun juoksin paikasta toiseen. En huomannut tai ainakaan noteerannut Kurikka-lehden toimittajaa miksikään. Hän kysyi ettenkö tervehdi häntä enää.

En ole ristiretkellä

Tämä on nyt sanottava aika selkeästi. Minä en ole ristiretkellä Kurikka-lehteä tai muitakaan lehtiä kohtaan. En ole peruuttamassa tilausta, vaan pidän voimassa kaikki kolme tilausta jotka siellä ovat.

Kurikka-lehdellä on hieno historia takanaan. Minua on kohdeltu aina hyvin ja olen ollut mukana jopa Tarja Puolanteen vetämässä EU-hankkeessa jossa Kurikka-lehtikin oli yhtenä lenkkinä. Voisin aivan hyvin olla lehden toimittaja jos en olisi muualla töissä ja kelpaisin taitojeni puolesta.  

Minä olen minä

Hämmästyin kun tajusin että kunnioittamassani lehdessä kuvitellaan minun mahdollisesti suhtautuvan kielteisesti heihin. Minä en ole kukaan muu kuin minä itse. Olen itse sitä mieltä mitä minä olen ja esim. Matti Ollila on yhtä takuuvarmasti sitä mieltä mitä hän on.

Lehmiä juotetaan. Minä juon itse.

Kurikkalaista yritystoimintaa

Olen mielelläni tukemassa kaikkea kurikkalaista yritystoimintaa ja työpaikkoja jotka sijaitsevat Kurikassa. Tämän lehden toimitus on yksi sellainen työpaikka ja työntekijät - ne kaikki jotka tunnen, ovat hienoja ihmisiä.

Terv. Korven Sanomien toimittaja Juhani Eilola

Kamerakännykän kertomaa

Keskiviikko 7.1.2009 klo 0.04 - Juhani Eilola

.
Isovanhemmistani Jennystä ja Emilistä on jäänyt jälkeen muutakin kuin pelkät kuolinilmoitukset. Näistä piirteistä oma ylväs ulkonäkönikin on syntynyt. Hienoa että jo silloin oli olemassa - vaikka ei kännykkää, edes mustavalkokamera!
.
Nykyaikana ei arvosteta mustavalkoista. Kaikessa pitää olla väriä. Työntekokaan ei ole enää sitä että huolehditaan niistä asioista joita kuuluu tehdä. Nykyaikana pitää olla valmis kehittymään, oppimaan uutta, osallistumaan. Nyt ollaan värien aikakaudessa. Jotkut ovat siirtyneet jo seuraavaan vaiheeseen. Neon- ja parrasvaloihin.
.

Kolsva

Maanantai 5.1.2009 klo 21.05 - Juhani Eilola

Maailmassa on paljon outoja paikkakuntia joilla on joku tarkoitus vaikka sitä ei aina uskoisikaan. Luulemme että Kurikka on maailman napa, muita ei tarvita. Mutta aika monella ihmisellä on elämänsä varrella ollut silti muitakin asuinpaikkoja kuin Kurikka. Esittelen tässä erään eriskummallisen paikan toisesta maasta.

Alla oleva kuva kertoo ensinnäkin missä Köping Ruotsissa sijaitsee. Oikealla on Tukholma ja vasemmalla Ödebro. Köpingin kirkko, jossa setäni vaimo on ollut pappina, on tuossa keskellä.

Kolsva sijaitsee muutamia kilometrejä luoteeseen Köpingin keskustasta. Alla olevassa kartassa tuo alempi iso läikkä on Köpingin keskusta ja ylempi Kolsvan kaupunginosa. Matka ainakin näyttää lyhyemmältä kuin Kurikan ja Jurvan väli.

Tältä Kolsva näyttää nykyään. Vaaleanvioletti osa on teollisuusalue, jolla suurin rautavalimo sijaitsee. Isäkin oli aikoinaan siellä töissä.

Ja lopulta saavummekin Bergtorpille jossa asuimme. Se oli tuo punakattoinen alempi kerrostalo. Muistan vielä elävästi ne kauhun hetket kun tajusin että en osaa hiekkalaatikolta takaisin omaan rappuun. Jouduin huutamaan apua: "Äiti, äiti, multa on kerrokset hukassa!"

Tuossa ilmakuvan vasemmassa reunassa on rakennettu rivi omakotitaloja entisen rautatien päälle. Varmaan ovat hyvin perustettuja rakennuspaikkoja. Onko Kurikassakin joskus tarjolla tontteja vanhalta ratapohjalta, sen tulevaisuus näyttää.

Jätän tämän nyt sukulaisteni tarkistattevaksi, mutta jatkan kommenteissa myöhemmin Kolsvasta. Tylsä aihe kurikkalaisille, mutta yritän tutustua Köpingin poliittisiin blogeihin ja löytää uusia ideoita. Ja saanpa samalla muiston itselleni.

Lisää 450 vuotisesta Kolsvasta voi lukea Kolsva-linkistä.

Kulttuuriarvoitus

Maanantai 5.1.2009 klo 9.02 - Juhani Eilola

Löysin noista 1924 Kodin Kuvalehdistä myös mielenkiintoisia tehtäviä. Koska niiden julkaisusta on kulunut yli 80 vuotta, niin voin kilpailuttaa teitä kulttuuritiedoissa tässä blogissakin. Ongelmana on vain se että minulla ei ole seuraavaa numeroa jossa olisi vastaukset. Kyseessä ovat jo 1924 vuonna tunnetut näytelmät ja oopperat. Itse olen takuuvarma vain kahdesta ensimmäisestä.

Ehdotuksia? 

Naapurisopu

Sunnuntai 4.1.2009 klo 12.50 - Juhani Eilola

Kurikan poliittinen tilanne on aiheuttanut melkoista "myrskyä vesilasissa". Onneksi myrsky on enemmän puolueiden ja kansalaisten välistä kuin näiden kahden liittyneen kunnan välistä.

Tähän poliittiseen tilanteeseen sopii aivan loistavasti vuonna 1924 Suomen Kuvalehdessä julkaistu pieni uutistyyppinen kommentti. Siltä varalta etteivät kaikki saa skannatusta tekstistä selvää niin alla teksti kirjoitettuna:

Kuvamme yllä esittää 7 kaivoa Pirkkalan Nokialta. Siinä on 5 kaivoa aidan tällä ja kaksi toisella puolella, kaikki 24 neliömetrin alalla. Mikä oivallinen suurkaivo olisikaan saatu yhteistoiminnalla. Nyt on kullakin asukkaalla oma kaivonsa ja se kovasti lukossa. Val.P.Lehtioksa

Vertauskuvallisuus

Kuvan vertauskuvallisuus Jurva-Kurikka -tilanteeseen on hämmästyttävä.

Meillä on rajan molemmin puolin omia kaivojamme ja niitä halutaan pitää visusti lukossa. Yhteistyön tarve ymmärretään, mutta jokainen pelkää että vesi omassa kaivossa pilataan. Ja jos totta puhutaan niin julkinen keskustelu on jo osittain sillä tasolla ettei kohta kukaan haluakaan yhteistä kaivoa. Usko loppuu halukkailtakin.

Toinen tarina kymmenien vuosien takaa

Muistan asiaan liittyvän toisenkin tarinan. Tämä tarina perustuu toteen, mutta kun se on levinnyt huhuna suusta toiseen, niin onhan se varmasti tapahtunut toisella tavalla. Mutta kerrotaan sekin opiksi.

Eräällä kylällä oli vierekkäin kaksi maataloa. Toinen tien vieressä ja toinen kauempana niin että kauemmalla talolla oli kukuoikeus tämän toisen tilan alueella.

Kauemman talon kissa oli koko ajan häiriöksi ja sanotaan nyt että vaikka kävi paskomassa lasten hiekkalaatikolle päivittäin.

Lopulta kissaan kyllästyttiin ja isäntä ampui sen ja heitti naapuritalon katolle.

Kun naapuri näki katolla kuolleen kissansa, niin hän otti kissan yöllä ja kiikutti sen naapurinsa vesikaivoon.

Kissa ehti mädäntyä kaivoon ennenkuin se huomattiin. Vettä juotiin luonnollisesti koko ajan. Kun kissa huomattiin, niin isäntä raivostui ja meni yöllä rakentamaan kulkuoikeustielle aidan. Tolppia oli 50 cm:n välein eikä naapuri päässyt seuraavana päivänä tielle.

No paikallehan kutsuttiin ensin poliisi, joka selvitti asian. Aita otettiin pois, mutta riita jäi kytemään.

Kun isännät jonkin ajan kuluttua tulivat kylätiellä vastakkain, niin siitähän oli molemmille seurauksena sairaalareissu.

Mitä me näistä opimme:

Ensiksikin mitään yhteistä ei rakenneta riidalla. Asioita ei ratkota puimalla niitä persoonattomasti yksin yöllä tai haukkumalla naapuria blogeissa. Sellaiset ovat yhtä sokeita kuin tarinamme isännät.

Ja mitä muuta siitä seuraa. Siitä seuraa kuluja yhteiskunnalle. Tuossa tarvittiin sekä poliisia että lääkäreitä. Luultavasti siinä tarvittiin myös terveystarkastajia ja maanmittauslaitostakin. Riitelemällä kasvatetaan vain kuluja eikä pienennetä niitä.

Virkamiesten haukkuminen ja "yöunien vieminen" ei aiheuta säästöjä vaan terveysmenoja ja sairaslomakuluja. Yhteistyö on ihan jotakin muuta. On ymmarrettävä että tässäkin asiassa kaikki osapuolet ovat ihmisiä. Ei jatkuvasta arvostelusta selviä ehkä kukaan ilman vammoja. Vaikka kohde siinä kehittyisikin, niin yhteiskunnan menot ihan varmasti lisääntyvät.

Onko sinulla lisää vertauskuvia?

Murehtien onneen

Perjantai 2.1.2009 klo 14.54 - Juhani Eilola

Lueskelin juuri äsken Ellis Weinerin kirjaa Murehtien onneen. Ellis Weiner ja myös kirjan kuvien piirtäjä Roz Chast ovat maailmalla tunnettuja murehtimisen asiantuntijoita. Yritän nyt soveltaa tässä tekstissä jollain lailla murehtimisen perusoppeja Kurikkaan.

Millä murehtimisasteella Kurikassa ollaan ?

Kirjoittaja on jakanut murehtimisen viiteen eri lajiin. Kurikassa ollaan käsittääkseni neljänneksi vakavimmalla tasolla eli synkkien ajatusten märehtiminen. Se esiintyy levottomana liikehtimisenä ja vaivoin hillittynä levottomuutena. Tällä tasolla ollaan  kuumenemassa kohti kiehumispistettä.

Seuraava ja vakavin aste on paniikkiin joutuminen. Se sisältää äärimmäistä kiihtymystä ja lopettaa kaiken järki- ja tunneperäisen toiminnan.

Koska hallittua murehtimista kuitenkin voi käyttää välikappaleena onneen ja menestykseen, niin olisi syytä olla nousematta tuolle tasolle. Ehkä paras taso olisi ykköstaso eli Mietin vain -taso, jossa käydään läpi pientä älyllistä hämminkiä ja emotionaalista levottomuutta.

Kirjoittaja kirjoittaa: "Saadakseen tämän valtavan voiman käyttöönsä murehtimista opiskeleva joutuu opettelemaan, kuinka murehtia hitaasti ja harkitusti, tietoisesti ja tavoitteellisesti....
... Hyvinvointi, tyytyväisyys, valta, vaikutusvalta ja ilo voivat olla sinun, kun sinusta tulee taitava murehtija."

Ketjumurehtiminen

Tämä on Kurikassa yleisin murehtimisen taso. Jos jonkin asian esittää tietty puolue, niin ketjumurehtimisessa siinä täytyy olla jotakin vikaa, joka johtaa sitä seuraaviin murheisiin. Esimerkki ketjumurehtimisesta voisi olla tällainen:

- kuntien talous heikkenee
- Kurikan talous heikkenee
- Kurikassa on liikaa Investointeja
- Kurikka joutuu ottamaan lainaa
- Kurikka menee konkurssiin
- terveydenhuolto ei enää toimi
- kuolen käärmeenpuremaan

Siinä esimerkkiketju, jonka avulla murehtija voi joko parantaa tilannetta tai tutkia onko ketju todellinen. Kirjan yksi esimerkkiketju alkoi ilman saastumisesta ja päättyi suklaavanukasteollisuuden romahtamiseen.

Jos ei löydy murehdittavaa

Kirja antaa ohjeita myös murheiden etsimiseen. Hyviä ideoita ovat sanomalehden lukeminen, äidille soittaminen, uutisten katsominen, peiliin tuijottaminen, tiliotteen tarkastaminen ja vaikka tekemättömien töiden miettiminen.

Ja toden totta, kirja on oikeassa. Niille joille tästäkään huolimatta ei löydy murehdittavaa, on tarjolla erilaisia kulttuuri- ja urheilutapahtumia. Näitä voisi Kurikassakin harkitä järjestettäviksi. Ei vain huumorilla vaan myös vakavasti: Kurikan kansanpaniikkijuhlat, Uneton Kurikka-juhlat, Kurikan toivoton ympäriajo ja Ahdistuksen kuusiottelu, jossa lajeina voisivat olla itsekseenhöpiseminen, käsien vääntely, irvistely, jälkiviisaus, purnaus ja huokailu.

Näistä löytyy tie murheeseen ja ehkä sitä kautta onneen.

Kumouksellinen murehtiminen

Murehtimalla voi myös heikentää muiden asemaa kunhan murheensa vain kertoo julki. Voit olla esim. huolissasi toisen ihmisen työtehosta, rehellisyydestä ja jopa omien pomojen tekemistä suunnitelmista. Tämä yleensä tehdään kiertoteitse.

Uudessa Kurikassa kaikkein tehokkainta on murehtia niitä jotka eivät halua uudistaa mitään. Sillä tavalla minusta itsestäni tulee uudistumiskelpoinen.

Murheella on kirjan mukaan myös parisuhteessa valtava voima. Suosittelen kirjaa.

Ja lopuksi

Kirjan lopussa on niin hauska kuva että jokaisen on pakko mennä nyt kirjastoon ja hakea tämä kirja. Murehtijan valtatiellä näkyy ei kaistojen päällä: Kiihkoilijat / Hullut / Kaistapäät ja tietenkin päällimmäisenä yhteinen kyltti: Kaikki kaistat yhtyvät 300m.

Sen lisäksi tie on täynnä huomautuksia: Hirvien ylityspaikka, Liukas märkänä ja kuivana, Putoavien kivien alue, Ei palveluja,

Kuvaa hyvin ihmistä.

Haaste: Keksi lisää kurikkalaisia kulttuuri- ja urheilutapahtumia murehtijoille. Keksi uusia kurikkalaisia murehtimisketjuja. Keksi millä tavalla murehtimalla voit saada muut näyttämään heikommalta kuin itsesi tai millä tavalla murehtimalla voi kehittää asuinympäristöä.

Oletko koskaan onnistunut murehtimisessasi ? Kertokaa omia menestystarinoitanne.

Kommenttitila on vapaa.