Tilastotietoja

Sunnuntai 28.11.2010 klo 22.04 - Juhani Eilola

Väkilukuja:

Suomi 5.373.056
Etelä-Pohjanmaa 193.735
Kurikka 14.596

Kunta-alan työntekijöitä:

Suomi 433.000 8.06%
Etelä-Pohjanmaa 16.066 8.29%

Kurikan kokoisen kunnan henkilöstömäärä keskimäärin:

Suomi: 1176 henkilöä
Etelä-Pohjanmaa: 1210 henkilöä

Hiki pintaan

Keskiviikko 24.11.2010 klo 0.13 - Juhani Eilola

Alkuperäinen tavoite on mahdollista saavuttaa. Se tapahtuu etappi kerrallaan ja päättyy ehkä juuri niinkuin olet toivonut. Joskus lopputulos yllättää, joskus matkan varrella kohdatut ihmiset yllättävät. Pahan maailman keskellä koettu hyvyys ja ystävällisyys yllättävät.

Mutta alkuperäinen tavoite ei ole lopullinen tavoite? Kun alkuperäinen tavoite on saavutettu, niin lopullinen tavoite karkaa käsistä seuraavalle tasolle.

Joskus joku etappi epäonnistuu. Epäonnistuminenkin voi kuulemma kasvattaa. Oma munauksen kanssa voi elää ajatellen että "sitä tuskin muut huomaavat! Ainoa jolla hiki pukkaa pintaan, olen minä itse." Tämä on erään paikallisen ajattelijan lohdullinen viisaus.

Väkivalta

Sunnuntai 21.11.2010 klo 21.16 - Juhani Eilola

Facebookissa pyöri viime viikolla seuraava väkivaltaa vastustava teksti:

---

Fyysinen väkivalta

Yhteiskunta on muuttunut väkivaltaisemmaksi ja väkivallanteot ovat yhä järjettömämpiä ja äkkipikaisempia. Uutisiin olisi helppo laittaa tästä linkkejä. Toivottavasti tuo ylhäällä oleva esimerkki on keksitty. Mutta vaikka olisikin, niin samankaltaisia tapahtumia on maailma täynnä. Kaikilla meillä on muistissa autogrillillä tapahtunut järjetön tulittaminen olemattomista syistä. Pahinta on jos väkivalta kohdistuu  niihin jotka eivät voi puolustautua.

Monikulttuurisessa ympäristössä törmäyksiä tulee entistä helpommin. Jos ratkaisuksi esitetään sitä ettei kulttuurien anneta kohdata, niin historiallista realismia on että lopulta väkivalta purkautuu kansakuntien välisenä yhteenottona tai taloudellisena riistona ja hyväksykäyttönä.

Ainoa toimiva ratkaisu on pitkäjänteisesti kasvattaa ihmisiä kunnioittamaan rauhaa, erilaisuutta ja ihmisoikeuksia sekä sietämään muiden taholta tulevia paineita.

Työpaikkakiusaaminen

Henkisen väkivallan yksi muoto on näinä päivinä paljon puhuttu työpaikkakiusaaminen. Myöskään sitä ei pitäisi sallia missään eikä yhtään.

Nollatoleranssin kannalla on myös aiheesta YLE:n sivustolla kirjoittava kansanedustaja Juha Mieto. Tekstissä kuitenkin yksi kohta kiinnittää erityistä huomiota:

"Urheilussakin kiusataan, voittamalla toinen. Jos ei mitään kestä, ei koskaan nouse minkäänlaiseksi voittajaksikaan."

Tuo saattaa joskus olla totta työelämässäkin. On hiukan eri asia lähteä hakemaan haasteita joissa/joista kilpaillaan ja jotka kuuluvat julkisuuteen kuin olla töissä normaalilla työpaikalla perheen elannon takia.

Poliitikon ja urheilijan on siedettävä painetta joka kohdistuu joskus epäreilullakin tavalla heihin. Valmentaja ei kiusaa urheilijaa laittaessaan tämän tekemään etunojapunnerruksia eikä tuomari pelaajaa jos hän viheltää rikkeen. Jos oma pomoni tekee samat asiat työpaikalla niin se on kiusaamista.

Se joka urheilussa ja politiikassa tottuu sietämään painetta, on tietysti monessa asiassa etulyöntiasemassa.

Kunnon blogi jäi kirjoittamatta

Tiistai 16.11.2010 klo 23.37 - Juhani Eilola

Se on hänen tahtonsa

Hän vaatii yhtä ainoaa asiaa. Hän vaatii että hänen koko tahtonsa toteutuu. Kaikesta muusta hän voi neuvotella, mutta ei siitä.

Antaa hän periksikin, mutta se vaatii ensin. Se vaatii että sitä ennen varmistetaan ettei periksi antaminen estä hänen tahtonsa toteutumista.

Hänelläkin on valtansa. Hänellä on valta tehdä tai olla tekemättä. Sitä mitä hän tekee, ei arvosteta. Sitä mitä hän on tekemättä, sitäkään ei arvosteta. Mutta nyt hän todella tietää mikä on hänen tahtonsa. Kunhan se ensin toteutuu, kunhan se on lopputulos, niin uusi parempi aikakausi voi alkaa.

Voiko siihen luottaa? Onko kissaa karvoihin katsominen? Kumman tahto se on, hänen vai hänen? Kissa ei voi karvoilleen mitään, sanotaan. Me kaksi, minä ja Irene.

Yhteinen hyvä

Minulta on vaadittu vastauksia. Vastauksia siitä kenen joukoissa seison. Olenko elämässä hyvän vai pahan puolella. Olenko jumalattomien vai uskovaisten puolelle. Olenko muslimien vai kristittyjen puolella. Olenko homojen vai heterojen puolella. Olenko työväen vai työnjohdon puolella.

Vastaukset ovat näennäisesti selviä. Olen sillä puolella jota edustan tai jonka koen ihanteeksi. Olen hyvän puolella, olen uskovaisten puolella, olen kristittyjen puolella, olen työväen puolella.

Mutta sitten huomaan että maailma onkin värillinen. Yhden hyvä voi olla toisen paha. Toisen voitto voi olla toisen tappio. Muslimikin voi olla se jolle sanotaan: "Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan". Me olemmekin yhtä kansakuntaa, minä hetero ja sinä homo, minä Tarzan ja sinä Jane, me työläiset ja te johtajat.

Kaikkien meidän toiveena on paratiisi maan päällä, mutta silti toimitaan Harmagedonin eduksi. Kunpa minulla olisi, niinkuin sana sanoo, kymmenen päätä, että voisin aidosti kumartaa kerralla joka suuntaan. Kymmentä kättä en tarvitse, sillä miekkaan en usko. Minä uskon yhä paratiisiin.

Kumpaan suuntaan? Missä on tie vapauteen?

Kirjoita kunnon blogijuttu

Keskiviikko 10.11.2010 klo 7.19 - Juhani Eilola

Eräs toinen blogisti sanoi tässä pari päivää sitten että kirjoita kunnon blogijuttu. Ehkä sellainen on tulossa.

Sain nimittäin eilen illalla puhelun jossa kiinnitettiin huomiota tulevaan Kurikka-lehden sisältöön liittyen kaupungin henkilöstöasioihin. Ilmeisesti soittaja oli saanut jo ennakkotietoja uuden lehden sisällöstä, koskapa kuulosti aidosti siltä että tiesi sen aika hyvin. Ehkäpä uusimman Kurikka-lehden referoinnista sitten saa sen kunnon blogijutunkin.

Onnenpotkujen Kurikka

Maanantai 8.11.2010 klo 21.32 - Juhani Eilola

Onnen tekijät

Wiseman on löytänyt tutkimuksissaan neljä periaatetta, joita hyväonniset ihmiset tietämättään käyttävät hyödykseen. Kyse hyvän onnen kohdalla ei ole läheskään aina siitä että onni potkii sattumanvaraisesti vain yhtä ihmistä. Oikeasti he ovat siis huomaamattaan hakeutuneet tilanteeseen jossa onni pystyy potkimaan heitä muita helpommin.

Yksilön neljä periaatetta onneen:

1. Maksimoi  mahdollisuutesi onnenpotkuihin

Hyväonniset ihmiset ovat reilusti huono-onnisia enemmän suuntautuneet ulospäin ja pitävät yllä ns. vahvoja onnenverkostoja (mm. ystävyyssuhteita). Hyväonniset ovat tutkimuksen mukaan enemmän kuin puolta rennompia ja kokeilunhaluisempia kuin huono-onniset, jotka rentouden sijaan kokevat ahdistuneisuutta.

2. Onnistu vaistosi avulla

Hyväonniset ihmiset luottavat huomattavasti enemmän vaistoon ja intuitioon tehdessään päätöksiä ainakin raha-asioissa, uravalinnassa, liiketoimissa ja ihmissuhteissa. Hyväonniset ihmiset myös tietämättään keskittyvät intuition kehittämiseen mm. meditoimalla, oleskelemalla rauhallisessa paikassa ja keventämällä omaa mieltään muilla keinoin.

3. Odota tulevaisuudelta hyvää

Hyväonniset ihmiset odottavat tulevaisuudelta hyvää. He odottavat myös että pääosa ihmisistä on miellyttäviä, avuliaita ja ystävällisiä.  Vaikka onnistumisen mahdollisuudet hyvän saavuttamiseen näyttäisivät heikoilta, he kuitenkin pyrkivät aktiivisesti kohti päämäärää.

4. Käännä huono tuurisi voitoksi

Hyväonniset ihmiset eivät murehdi vastoinkäymisiään ja ajattelevat että nekin ovat heidän parhaakseen.

Kaikkein erikoisin piirre joka minun silmiini pisti, on se että ne jotka uskovat mustan kissan tai peilin rikkomisen tuomaan huonoon onneen, numero 13 olevan epäonnenluku ja yleensäkin ovat taikauskoisia, ovat todella huono-onnisia.

Fiktiivinen sovellus

Kurikan kaupunki on aina ollut aktiivinen ulkopuolisten yhteyksien ja onnenverkostojen luoja. Luoduista yhteistyösuhteista on syntynyt myös Kurikan kaupungin valtaisa osakekanta. Fortumin ja Nesteen osaketuotot muodostavat suuren osan kaupungin tuloista. Ne ovat suoneet Kurikalle melkoisen taloudellisen turvan suhteessa alueen muihin kuntiin nähden.

Vaikka nykyisistä suurista kehittämisajatuksista oltaisiin mitä mieltä tahansa, niin Kurikan Kehityksen halu visioida ja kokeilla uutta on niin suurta ja innovatiivista että se luo uusia mahdollisia verkkostoja, jotka Fortumin tapaan voivat tuoda Kurikalle uusiakin onnenpotkuja.

On kuitenkin selvää ettei arpajaisissakaan voittoja suurempaa rahamäärää kannata käyttää arpojen ostamiseen. Siksi kehityshankkeiden äärelle kannattaa hetkeksi rauhoittua miettimään yhdessä kannattaako luottaa kaikkein kalleimpiin intuitioihin.

Kurikan kaupungin tulevaisuus vaatii positiivista mutta realistista asennetta. Uskoa tulevaisuuteen, uskoa paikkakunnan ihmisiin ja kovaa tahtoa saavuttaa se hyvä mikä kulloinkin on näköpiirissä.

Vastoinkäymisiä ei pidä jäädä murehtimaan eikä luottamusmiestenkään pitäisi jäädä poliittisiin poteroihin vatvomaan vanhoja asioita. Tappio valtuustossa, vaikkapa kallis urheilukenttä on käännettävä voitoksi ja hyödynnettävä kaikki se joka on Kurikan hyvinvoinnin vuoksi kalliilla rakennettu. Jos huonoja päätöksiä joskus on tehty, niin niistä on otettava oppia.

Lievä riippuvuus

Sunnuntai 7.11.2010 klo 21.37 - Juhani Eilola

Jestas sentään, mitkä rinnat!
Pieleen laskin kaikki hinnat.
Jestas sentään, mitkä rinnat!
Täytyy antaa täydet hinnat.
Jestas sentään! Sun kanssas vasta hauskaa ois...
Jestas sentään! En luotas tahdo koskaan pois...

---

Riippuvuus

No joskus ihminen tulee siihen ikään ettei enää tarvitse rintaa. Mutta jotkut riippuvuudet syntyvät vasta aikuisiällä. Esimerkkinä voi olla oma riippuvuuteni Matti Ollilan blogista. Onneksi se on kuitenkin viinaa ja tupakkaa terveellisempi.

---

Lothar Seiwert kirjoittaa kirjassaan "Vähemmän on enemmän elämässä" viidestä reaktiosta joista tunnistaa riippuvuuden:

Pakeneminen: Jos pakenet jotakin epämielyttävää asiaa, vaikkapa kotitöitä Matin blogin pariin, niin saattaa olla että Matin blogi on myös sinun riippuvuutesi.

Magneettinen vetovoima: Vaikka päätät luopua koko blogin avaamisesta, niin palaat aina uudelleen sen pariin. Et pysty hillitsemään mielitekoasi ja blogin pitäjän älykkyyttä.

Järkiperustelut: Perustelet itsellesi sen hyviä puolia, kuten minä tuossa alussa, "se on kuitenkin viinaa ja tupakkaa terveellisempi." Tai sitten kuvittelen että siellä keskustelu ja kirjoittaminen on kehittävää.

Itseinho: Kun olet kirjoittanut ja tallentanut tekstin humalapäissäsi  ja luet kommenttisi aamulla niin kuinka inhoatkaan itseäsi. Ja kun et saa omaasi enää pois, niin vihoittelet kotona tai blogissa muille.

Makeat piilot: Selkeä merkki riippuvuudesta on sen piilottelu. Sitä Matin blogin kohdalla tapahtuu tosi paljon. Sanot muille: "En minä sitä koskaan käy lukemassa!" Ja heti kun silmä välttää käyt katsomassa mitä sinne nyt on ilmestynyt ja kirjoitat oman vastineesi. Maksimoit piilottelun kirjoittamalla nimimerkillä.

Suomessa ollaan lievästi sanottuna riippuvaisia lämmöstä. Kuka arvaa mistä tämä kuva on otettu? Mikä paikkakunta?

Työhyvinvointi

Maanantai 1.11.2010 klo 22.27 - Juhani Eilola

Kuntatyö 2010 -tutkimus kertoo että "kolmannes kuntatyöntekijöiden perheistä kärsii työn vuoksi". Saman tutkimuksen perusteella yli 55-vuotiaiden naisten työuupumus todettiin huomattavan suureksi. Minä toivon ettei oma kotikuntani kuuluisi näihin kuntiin, vaan täällä olisi eläkeikään asti hyvä tehdä työtä ja vaikka vielä viivyttääkin hyvän työyhteisön ja työmotivaation takia eläkkeelle lähtemistä. Lähde: Soile Keskinen, Alaistaito

Olen jo vuosia sitten kirjoittanut siitä miten tärkeää olisi että kuntalaiset voisivat olla onnellisia. Aina parempi jos oma paikkakunta nimettäisiin Suomen onnellisimmaksi kunnaksi. Se on tärkeämpi nimitys kuin Suomen parhaiten johdettu kunta, johon Kurikkakin tällä hetkellä pyrkii. Tietysti johdon onnistuessa luomaan hyvän johtamiskulttuurin, molemmat arvonimet parhaimmillaan osuvat samaan kuntaan.

Johtaminen on todellisuudessa hyvää vasta kun se toimii muidenkin kuin johdon itsensä hyväksi ja muistakin kuin pelkistä taloudellisista näkökohdista käsin. Haluan uskoa että juuri siihen kuntien organisaatioissa pyritään. Vaikka raha ja talous ovat tärkeitä asioita niin sitä ovat myös palvelujen laadun ja hyvien suhteiden tuomat onni ja halu asua kotipaikkakunnalla. Yhdellä sanalla sanottuna hyvistä onnea ja toivoa tuovista asioista kumpuava kotipaikkarakkaus.

Mielestäni yritysten henkilöstöpolitiikka ei kuulu tiedotusvälineisiin ennenkuin kyse on ihmisoikeuksiin tai muuhun mielivaltaan liittyvistä asioista joita ei työpaikalla pystytä eikä haluta korjata. Jos se jostain syystä näkyykin esim. blogikeskusteluissa, niin voidaan olettaa että yrityksessä ei toimita parhaalla mahdollisella tavalla ja julkisuuteen saakka hiertäviin asioihin pitäisi tehdä korjauksia.

Tottakai henkilöstöpolitiikastakin voi aina keskustella yleisellä tasolla. Henkilöstöllä on tietyissä asioissa vaitiolovelvollisuus ja tarkoitus on että henkilöstö toimii työnantajan edun mukaisesti. Mutta henkilöstön yhteydenpitoa oman työyhteisön sisällä toimiviin luottamusmiehiin ei kukaan voi kieltää.

Olen miettinyt paljon työhyvinvoinnin  perusteita ja lukenut sinä aikana varmaan kymmeniä kertoja otteita omassa blogissani julkaistusta Liisa Ollilan työhyvinvointiin liittyvästä tekstistä. Teksti kannattaa käydä lukemassa. On eri asia saadaanko siinä esitettyjä tavoitteita toteutettua, mutta perusasenne on minun mielestäni aika lailla oikea, joissain kohdin enemmänkin kuin oikea.