Kunnon blogi jäi kirjoittamatta

Se on hänen tahtonsa

Hän vaatii yhtä ainoaa asiaa. Hän vaatii että hänen koko tahtonsa toteutuu. Kaikesta muusta hän voi neuvotella, mutta ei siitä.

Antaa hän periksikin, mutta se vaatii ensin. Se vaatii että sitä ennen varmistetaan ettei periksi antaminen estä hänen tahtonsa toteutumista.

Hänelläkin on valtansa. Hänellä on valta tehdä tai olla tekemättä. Sitä mitä hän tekee, ei arvosteta. Sitä mitä hän on tekemättä, sitäkään ei arvosteta. Mutta nyt hän todella tietää mikä on hänen tahtonsa. Kunhan se ensin toteutuu, kunhan se on lopputulos, niin uusi parempi aikakausi voi alkaa.

Voiko siihen luottaa? Onko kissaa karvoihin katsominen? Kumman tahto se on, hänen vai hänen? Kissa ei voi karvoilleen mitään, sanotaan. Me kaksi, minä ja Irene.

Yhteinen hyvä

Minulta on vaadittu vastauksia. Vastauksia siitä kenen joukoissa seison. Olenko elämässä hyvän vai pahan puolella. Olenko jumalattomien vai uskovaisten puolelle. Olenko muslimien vai kristittyjen puolella. Olenko homojen vai heterojen puolella. Olenko työväen vai työnjohdon puolella.

Vastaukset ovat näennäisesti selviä. Olen sillä puolella jota edustan tai jonka koen ihanteeksi. Olen hyvän puolella, olen uskovaisten puolella, olen kristittyjen puolella, olen työväen puolella.

Mutta sitten huomaan että maailma onkin värillinen. Yhden hyvä voi olla toisen paha. Toisen voitto voi olla toisen tappio. Muslimikin voi olla se jolle sanotaan: "Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan". Me olemmekin yhtä kansakuntaa, minä hetero ja sinä homo, minä Tarzan ja sinä Jane, me työläiset ja te johtajat.

Kaikkien meidän toiveena on paratiisi maan päällä, mutta silti toimitaan Harmagedonin eduksi. Kunpa minulla olisi, niinkuin sana sanoo, kymmenen päätä, että voisin aidosti kumartaa kerralla joka suuntaan. Kymmentä kättä en tarvitse, sillä miekkaan en usko. Minä uskon yhä paratiisiin.

Kumpaan suuntaan? Missä on tie vapauteen?