Jos ymmärrät, mitä tarkoitan

Kirjoitin joitakin päiviä sitten Tom Lundbergista ja positiivisuudesta. Äsken kun avasin Ykköset-lehden sama mies hyppäsi sieltä silmilleni elämäkerta-ajatuksineen.

Omaelämäkerta

Tekstin juonena oli siis omaelämäkirjan kirjoittaminen. Tomin kohdalla se olisi ollut niin positiivinen ettei se ehkä olisi tarpeeksi paljon myynyt.

Millainen olisi minun elämäkertani? Olisiko se yhtä positiivinen?

Melkein on pakko myöntää että elämä on ollut negatiivisuudestaan huolimatta hyvinkin positiivista. Onnellinen lapsuus, tarpeeksi erilaisia elämänkokemuksia, paljon jälkeläisiä, joista viimeisin eli 16. tässä muutamien päivien takaa.

Ei huonosti! Vain lompsa on tyhjä, mutta sen suhteen voi aina lohduttaa sillä ettei tarvitse tunkea toiselle puolelle neulansilmän läpi.

Esimiehet  ja naiset

Ykkösen jutussa kirjoittaja uhkasi paljastaa totuuden entisistä esimiehistään ja naisista joiden kanssa hänellä on ollut suhde.

Hyvin tylsä olisi itselläni ollut sekin lopputulos! Esimiehet ovat loppua kohden vain parantuneet. Jalasjärven entinen kunnaninsinööri Olavi Pitsinki (sittemmin Laihian kunnanjohtaja) sanoi läksiäisissäni että "Juhani on ollut minulle ihan kuin oma poika!" Kenelle sellaisesta esimiehestä ei olisi jäänyt lämpimiä muistoja. Ja kun kylmää ei ollut koskaan!

Eikä ole ollut huono esimies Kurikassakaan. Vaikka Olavista onkin vaikea laittaa paremmaksi, niin Seppo on kyllä siinä onnistunut. Pojaksi en tosin enää kelpaa, olen liian vanha siihen, mutta ehkä pikkuveljeksi.

Ja mitä naisiin tulee, niin paljon siitä olisi ehkä kerrottavaa, mutta vain yhdestä naisesta. Ja kun hänessäkään ei ole valitettavaa. Viat ovat ainoastaan minussa itsessäni, niin hän ainakin on kertonut.

Paitsi että kirja olisi tylsä, se olisi myös lyhyt ;-) Millainen omasi olisi?