Kadonnut kaupunki

Lauantai 16.7.2011 klo 10.53 - Juhani Eilola

Uruk-Erek-Warka

Edelliseen blogitekstiin liittyen Gilgamesh hallitsi maailman ensimmäistä kaupunkiseutua Urukia. Nykyinen nimi on Warka ja Raamatussakin kaupunki mainitaan Erek -nimellä, joka kuului Nimrodin hallintaan. Nimrodin ja Gilgameshin suhde onkin sitten tosi mielenkiintoinen, mutta siitä enemmän jossain myöhemmässä tekstissä.

Urukissa arvioidaan olleen 40.000 asukasta jo 3000 v. eKr, mutta kun sen koko laajeni 200 hehtaarista 550 hehtaariin, niin asukasluku ainakin hipoi ellei ylittänytkin 100.000 asukasta.

Kuvia Urukista ja mm. Eannasta, joka on sodan ja hedelmällisyyden jumalatar, löydät mm. tästä linkistä.

 

Arkeologinen löytö, miljoonia vuosia vanha kivi löytyi vanhempieni puutarhasta. Kivi sai kissan muodon kun sitä hiukan avitti! Kertooko tämä vanhasta kissakulttuurista Norinkylän menneisyydessä? Onko kissa ollut paikallinen jumalolento?

Urukin aika

Uruk syntyi maanviljelysalueelle, mutta suurkaupungiksi kasvettuaan sen maanviljelys ei pystynyt elättämään väestöä. Urukista syntyi jonkinlainen sen ajan teollinenkin keskus jota varten tuotettiin kaukaakin raaka-aineita. Maanviljelyksen rinnalle nousivat tuotteiden valmistus ja kauppa. Uruk oli luultavasti alueen yrittäjävaltaisin maatalouskaupunki. Muistutti siis hyvin paljon Kurikkaa.

Urukin tuho

Kun ihminen asuu Urukin kaltaisessa yhteisössä, niin joskus tulee vastaan se, että sosiaalisia eroja halutaan painottaa ja osoittaa että ihmisistä löytyy sekä huonompia että parempia versioita.

Kuvassa blogin kirjoittaja eduskunnassa parempana versiona valokehä pään päällä.

Versiosta riippumatta ihmisen sydämen paikalla sykkii nyrkinkokoinen elin. Suurimmillaankin ero on vain muutaman sykäyksen mittainen.

Silti toinen pyrkii hallitsemaan toista, toinen pyrkii rakentamaan ja omistamaan jotakin parempaa kuin toinen, toinen pyrkii saamaan suuremman kunnia kuin toinen, toinen pyrkii tietämään ja olemaan erinomaisempi kuin toinen, toinen pitää itseään parempana yrittäjänä ja kauppiaana kuin toinen, toinen väittää tuntevansa politiikan ja taloudenpidon paremmin kuin toinen, toinen jopa väittää tuntevansa Jumalat henkilökohtaisesti. Nämä osittain hyvätkin, mutta vallanhimoon liittyessään huonot piirteet tulivat vastaan myös Urukissa eikä vain Urukissa vaan koko sen ajan Mesopotamiassa. Ja kuten arvata saattaa, lopulta kuninkaita ja dynastioita oli niin paljon sotajalalla toisiaan vastaan että joku jo kirjoitti kuningasluetteloihin: "Kuka oli kuningas? Kuka ei ollut kuningas?".

Vaikka Uruk oli hallitseva kaupunki, niin alueella sijaitsevat pikkukaupungit Ur ja Babylon muodostuivat lopulta hallitseviksi kaupungeiksi. Naapurikaupunki Ur tunnettiin kuninkaiden kaupunkina. Lopulta Babylonin kuningas Hammurabi otti vallan koko Mesopotamiassa eikä Uristakaan jäänyt paljon kertomista.

Maaseudun tuho Suomessa

Huomattavaa on se, ettei alistaminen Mespotamiassa liittynyt siihen etteikö kansa olisi pystynyt huolehtimaan itsestään tai ollut onnellista. Ei siihen etteikö Urukin maaseudulla olisi ollut elämisen edellytyksiä.

 

Suomalaista monimuotoista maaseutua.

Alistaminen liittyi niinkuin nykypäivänäkin kaikkein eniten hallintoon ja tarpeeseen saada lisää, kerätä veronmaksajia maksamaan ehkä omia, tietyn kaupungin tai palvelun kuluja. Hallintoalueen kasvattaminen ei liittynyt Urukissa haluun huolehtia maaseudulla ja pikkukaupungeissa elävien ihmisten toimeentulosta, hyvinvoinnista tai kehittämisestä  vaan enemmän sen ajan riistosta. Tätä on aavistuksenomaisesti nähtävissä tänä päivänä myös Suomessa, vaikka se sivistyneesti tapahtuukin terveydenhoidon ja sosiaalipolitiikan nimissä.

Suomi on hyvä maa Mespotamiaan verrattuna, mutta näiden kahden em. elintärkeän hyvinvointivaltion erityispiirteen takia maaseudulta ei pitäisi viedä maatalouden eikä minkään muunkaan yrittämisen edellytyksiä, oikeutta omaan infrastruktuuriin, asumiseen tai vapaa-ajan ja koulutuksen palveluihin.

Lopuksi vielä Uruk -mytologiaa elokuvasta Taru sormusten herrasta:

Gilgamesh

Perjantai 8.7.2011 klo 0.51 - Juhani Eilola

Sankaritaru

Luin viikonloppuna suomenkielisen version maailman vanhimmasta sankaritarusta Gilgamesh-eepoksesta. Historia ja vanhat tarinat ovat aina kiehtoneet mieliä, koska on helppo uskoa että tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset olivat jotenkin lähempänä alkuperämme totuuksia vaikka meillä onkin tiede. Gilgamesin tarina on kuulunut aikoinaan yleissivistykseen ja ollut pakollinen opinnoissa.

Itse pidän vanhoista taruista sen takia että ihmiskunnan käsitykset oikeasta ja väärästä sekä karkea virheiden toisinto näkyvät nykypäivässä yhä uudelleen ja uudelleen. Ihminen ei muutu eikä opi menneistä vaikka tunnettua historiaa on tuhansia vuosia. Toisaalta virheiden tekijät eivät tiedä että he olisivat voineet oppia jotakin, koska se ei heitä aina edes kiinnosta. Eikä kai kaikkia kiinnosta varsinaisesti onnistuminenkaan - enemmän se sankarin asema.

Uusin luotettavampi ja selkeämpi käännös on Jaakko Hämeen-Anttilan käsialaa. Vanha Armas Salosen käännös sisältää myös muuta tarustoa ja varsinainen Gilgameshin tarina jää sekavaksi.

Gilgamesh oli tarun luonteesta huolimatta historiallinen henkilö ja hallitsi Urukin kaupungissa joskus 2800-2600 eKr. välisenä aikana. Hänen tarinansa on poikinut jos jonkinlaista nykypäivän tarustoa. Aineistoa on mukana sormusten herrassa ja Star Trekissä ja jopa Nightwish on levyttänyt musiikkia Gilgameshistä. Piirrossarjoja on pilvin pimein.

Pekka Streng & Tasavallan Presidentti ovat tehneet Gilgamesistä tämän seuraavan biisin. Sanoma on selvä. Isompi vie pienemmältä aina sen tärkeimmän:

 

Rakkauden jumalattaren viha

Gilgames kävi ystävänsä Enkidun kanssa surmaamassa kaikkien aikojen pelottavimman pedon, Humbaban. Kun hän oli puhdistautunut ja kuningatar Ishtar (joka oli rakkauden jumalatar) näki hänet, niin hän halusi Gilgamesin miehekseen. Gilgamesia ei kosinta kiinnostanut vaan tämä vain pilkkasi Ishtaria. Ishtar suuttui jumalattomasti ja pyysi isältään Anulta, taivaan jumalalta, lupaa ottaa taivaan sonnin tappamaan Gilgamesin.

Ishtar talutti sonnin taivaasta maan päälle. Epäonnistuneen naisen viha oli katkera, mutta Gilgames surmasi vielä sonninkin ja heitti irti leikkaamansa sonnin lavan Ishtarin naamalle.

Nainenkaan ei aina onnistu!

Gilgamesin koko tarun lyhennelmän voit katsoa englanninkielisenä seuraavasta videosta:

Palaan vielä varmaan monta kertaa Gilgameshiin, koska hänen tarussaan on kiusallisen osuvia esimerkkejä vertailtaessa sitä nykypäivään.

Mutta päätetään tämä blogi Gilgamesh-nimiseen animaatioon ja Nightwishin Tarja Turuseen:

Poispilatut

Keskiviikko 6.7.2011 klo 22.14 - Juhani Eilola

Tyytymätöntä tekstiä

Ikävä että en saanut käsiini Hesarin kuukausiliitettä 7/2011, koska useilla keskustelupalstoilla ja blogeissa on herättänyt huomiota siinä julkaistu tyytymättömyydestä kertonut kolumni "Poispilatut".

Sen osan minkä netistä pystyin lukemaan, sisältö oli suunnilleen samaa mistä se itse osuvasti kirjoitti. On hauska sattuma että lahjonnasta syytetty yritys  kestitteli aikoinaan myös kolumnin kirjoittajaa ja hän kertoi nauttivansa siitä kun häntä yritettiin lahjoa. Mutta on hänkin näköjään vielä tyytymätön muiden ihmisten tyytymättömyyteen.

Tonttu nauttii elämästään!
(Kuva vanhempieni puutarhasta)

Vallanpitäjien käänteinen valitus

Ne joilla on valta, eivät ehkä valita tyytymättömyyttään, mutta he toimivat saman päämäärän eteen ja käyttävät mielivaltansa puolustuksena sitä että heidän päätöksiinsä tyytymättömät ovat vain valittajia. Heille kolumnin sisältö on kuin taivaan lahja.

"Kun viemme sinulta talon, niin muista että toiset asuvat savimajoissa." Tukea haetaan joko kivikaudelta tai muuten syytetään huonojen päätösten seurauksista muita kuin itseä. Se on helppo tie, syyttää oman vallan nojalla tehdyistä päätöksistä niitä joilla valtaa ei ole lainkaan.

Tämä tonttu on viisas tonttu. Hän ei revi kukkia juurineen maasta vaan antaa niiden kasvaa ja virkistää niiden kasvua antamalla niille raikasta vettä. Tyhmä tonttu tappaa ne koska ne kuolevat kuitenkin. (Kuva vanhempieni puutarhasta).

"Teillä ei koskaan ole ollut mikään huonosti. Nyt tulee olemaan, mutta se on parempi kuin nälkävuodet!" Silti samaan aikaan varsinkin kuntapäättäjä huolehtii vain, ainoastaan ja lähes kaikissa tapauksissa ensisijassa siitä että hän tulee valituksi seuraavallakin kerralla. Että hän saa äänet Itäkylästä, Länsikylästä, Pohjoiskylästä tai Eteläkylästä.

Viisas tonttu pysyy alhaalla ja tyhmä kiipeää kolmipyörään kaikkien nähtäville. Viisas tonttu antaa arvoa muidenkin työlle tonttukylän puolesta eikä taistele sitä vastaan. Kyse ei ole Itäkylästä tai Länsikylästä vaan koko populaatiosta.