Kuntien Kuningas!

Perjantai 30.4.2010 klo 20.33 - Juhani Eilola

Vanha satu kertoo ketusta joka pilkkasi vuodesta toiseen leijonaa. Kettu sai aina ison pesueen, mutta leijona vain yhden pennun. Kun kettu taas tapansa mukaan tuli pilkkaamaan vastasynnyttänyttä leijonaa, niin leijona-äiti vastasi: "Mutta se on leijona!"

Kuntien Kuningas

Vaikka Espoo, Helsinki ja maan kasvukeskukset kasvattavat asukaslukujaan, niin me olemme sentään kurikkalaisia ja jurvalaisia. Emme ole mitään tusinatavaraa vaan laatukansalaisia. Maailman älykkäintä kansaa ja koristeveiston huippuosaajia! Yksi kurikkalainen vastaa kymmentä helsinkiläistä.

Olemme asuttaneet kappaleen Pohjanmaata ja tehneet siitä kenen tahansa mittakaavassa kelvollisen ja turvallisen asuinympäristön sekä yrittämisen kehdon, joka näkyy valtakunnallisestikin suhteellisen suurena yritysten määränä.

Suomen parhaiten johdettu kunta

Kurikan hallinnon uudistamista koskevassa hankkeessa on tavoitteeksi asetettu se että Kurikka olisi tulevaisuudessa Suomen parhaiten johdettu kunta.

Sille voi olla helppo nauraa nyt kun tuntee kurikkalaista poliittista kulttuuria, mutta Kurikassa on onnistuttu ennenkin. Monilla myönteisillä mittareilla mitattuna olemme nytkin valtakunnan huippua. Niitä ovat mm. alhainen veroäyri ja poikkeuksellisen onnistunut sijoitustoiminta.

Kirves oikeaan käyttöön

Kurikkalainen on taitava taistelija. Kun he kohtaavat poliittisessa kentässä, jokainen tietää että ratkaisematon on lähellä. Taistelussa käytettävät tomahawkit ovat armottomia, verisiä ja rikkovat paikkoja. Valtakunnan parhaat taistelijat ovat kentällä...

Mutta kun tulee päivä että rauhanpiiput sytytetään, niin muu maa jää toiseksi. Vaikka emme täytäkään maata määrällä, olemmehan kuitenkin kurikkalaisia ja osaamme käyttää kirvestä myös uuden rakentamiseen.

Liittymäjärjestelyt kuntoon

Lauantai 3.4.2010 klo 13.05 - Juhani Eilola, Kuvat: Juhani Eilola

Vanhat sadut alkavat yleensä pahan hallinnasta ja päättyvät siihen että paha saa palkkansa:
"Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka."

Pääsiäisen sanoma poikkeaa sadusta siinä että se on totisinta totta tässä ja tulevassa hetkessä:
"Ja niin he elävät..."

Arkipäiväistä pahaa

Jokainen ihminen on jollain lailla osallinen pahaan. Ihmiset ovat itsekeskeisiä. Hyvää ei haluta jakaa tasan vaan "minä" on useinmiten ensimmäisenä. Minun valtani, minun palkkani, minun pätevyyteni, minun hauskuuteni, minun saarnani, minun ihan kaikki. On vaikea löytää vilpittömiä ja oikeudenmukaisia ihmisiä.

Politiikassa paha näkyy pyrkyryytenä, lahjusten vastaanottamisena, toisten saavutusten aliarvostuksena ja omien äänestäjien epäterveenä kosintana. Kaikkea pahaa ei enää edes mielletä pahaksi vaan tämän päivän hyväksytyksi ja itsestäänselväksi tendenssiksi. Tässä suhteessa kyse on myös moraalin löystymisestä.

Nämä blogitkin ovat joskus raakoja. Teksti voi sisältää totuudenpoikasia tai jopa koko totuuden, mutta totuus ilman henkeä on kuollut! Jos totuuden tarkoitus on saada aikaan pahaa, jos sillä on tarkoitus katteettomasti hyötyä toisen ahdingosta tai jos sillä on muuten epäpuhtaat tarkoitusperät, niin sekin voi väärällä tavalla esitettynä olla pahuutta.

Liittymäjärjestelyt kuntoon

Kurikassa on puhuttu paljon kolmostien liittymäjärjestelyistä. Ne ovat vasta kolmannella sijalla kun liittymistä puhutaan. Pääsiäinen on hyvää aikaa miettiä itse kunkin omia liittymäjärjestelyjään.

Äsken tuli televisiosta vanha elokuva "Uskonpuute". Elokuva päättyi gospelkappaleeseen "Highway to Heaven". On olemassa yksi liittymä josta kaikki aikanaan kulkevat. Oltiin uskosta tai sen puutteesta mitä mieltä tahansa, niin se täytyy todeta että jokaisella tiellä "Kultainen keskitie" on se kaikkein vaarallisin ajattelumalli. Keskiviivalla ei kauan ajella kun rysähtää. Siksi on syytä pohtia kumpaa kaistaa ajaa ja mihin suuntaan. Keskitietä ajaminen on vain osoitus oman egon epäpyhästä suuruudesta.

Liittymä paratiisiin.

Toinen kolmostietä tärkeämpi liittymä on liittymä toinen toisiimme. Avaammeko ja annammeko kaikille tietä, menemmekö aina itse edellä, rikommeko liikennesääntöjä kun oma etu on kyseessä? Entä kun jonkun ajoneuvo piiputtaa tai peräti jättää välille. Onko liittymä hyvään tahtoon?

Kaupungin hallintoa tutkiva konsultti sanoi että jossain vaiheessa elämäämme me valitsemme suunnan. Meistä tulee joko kiukkuisia vanhoja ukkoja ja akkoja tai hyväntuulisia ihmisiä jotka osaavat paremmin ottaa muutkin huomioon. Minkähän suunnan minä olen valinnut?

Lämpöputki, jossa liittymät ovat kunnossa.