Juliet ja Joonatan

« Sähköä ja ammatt..
Virheiden hyödyn.. »

Tiistai 11.8.2009 - Juhani Eilola

"Sydämet nuo samaan tahtiin hakkaa, ne yhteen vei kaksi maailmaa." Anna Erikson

Juliet ja Joonatan

Nyt olemme kyllä kaikkein vaikeimman aiheen äärellä. Olen monta kertaa aikonut kirjoittaa rakkaudesta, mutta se on kaatunut aina kahteen asiaan.

Ensiksikin se on aivan liian henkilökohtainen asia ja toiseksi, se on asia jota minäkään en pysty ideoimaan, järkeilemään enkä saamaan millään lailla aisoihin tai selkeäksi kartaksi paperille. On kuin blogiin toisi villin hevosen joka ei halua millään lailla totella tahtoani.

Taustalla pyörii Anna Eriksonin levy. Hän on itse sanoittanut useimmat laulunsa, mutta hänkin sanoo: "Jokaisen laulun lähde on ihmisen selittämätön ikävä." Aina on ikävä, aina on toivoa, aina on huonosti. Aina on jotakin selittämätöntä jota nainen ei voi yksilöidä yhtään miestä paremmin.

Tahdon pois

Levyllä on myös Kaija Kärkisen sanoittama laulu "Tahdon pois". Laulu on täynnä sitä ristiriitaa mikä näihin tunnemyrskyihin liittyy. Kaija Kärkinen ei tahtonut vain pois vaan myös takaisin.

Se jonka kanssa elämme on aina ihan väärä ihminen, mutta toisaalta hän on juuri se oikea. Moni menee eikä tule takaisin. Joku haluaa pois ja takaisin tietääkseen mitä kaipasi ja miksi rakasti. Se vain on unohtunut elämän huolien ja työn keskellä.

Parisuhde on kuin letitetty pullapitko jonka letit ovat esim. onni, rakkaus, epätoivo, kaipuu, hellyys, epävarmuus... eri asioita eri ihmisillä. Elämä syö pitkoa toisesta päästä. 50-vuotiaana pitkon riittävyydestä aletaan huolestua... joskus joku haluaa heittää lettinsä toiseen pitkoon.

Ratkaisuja

En yritäkään tässä löytää mitään ratkaisuja kenenkään ongelmiin. Palaan mieluummin aiheeseen myöhemmin kun saan villihevosen kesytettyä ja kirjainten järjestykselle syntyy joko järkevä merkitys.

Julietin ja Joonatanin suhde on nykyaikana heidän omissa käsissään ja vastuullaan. Voi olla että käy niin kuin Anna laulaa:

"Sun liekki polttaa, mun kynttilää, vain sydän musta, mulle jää...."

Eipä taida kukaan kommentoidakaan tätä aihetta vai osaako joku kesyttää villihevosensa paperille?

Avainsanat: Parisuhde

Kommentit

12.8.2009 7.53 Vierivät kivet

Jossain elokuvassa oli jotenkin tähän tapaan, että "rakkaus on rakkautta epätäydellisenäkin".
Koin sen jotenkin rentouttavana.

13.8.2009 21.45 Juhani

Äsken ykkösellä keskusteltiin Anton Tsehovin novellista Lokki. En muista itse lukeneeni sitä, mutta siinä ja yleensäkin Tsehovin teoksissa kaikki rakastavat jotakuta joka rakastaa jotakuta toista. Siksi Lokkikaan ei ole onnellinen.

Silti Tsehovin hahmot jaksavat syttyä aina uudelleen vaikka se on ihan turhaa. Keskustelijoiden mielestäkin se oli turhaa, mutta niin vain linnutkin tekevät joka vuosi.

Juliet ja Joonatan