Taivaanvuohi

Tänään aamulenkillä taivaalta kuului lampaan määkimistä. Olen viimeksi kuullut tuon omituisen yläilmojen äänen varmaan vuosikymmeniä sitten. Ei vain ole sattunut kohdalle. Kyseessä ei ole lentävä lammas vaan taivaanvuohen soidin, jossa uros syöksyy hurjaa vauhtia alaspäin hurmatakseen naaraan. Höyhenet tuottavat ilmavirrassa lammasmaisen äänen.

Kaikki ei ole aina sitä mitä sen ajatellaan olevan

Taivaanvuohi kuulostaa lampaalta, vahanukke näyttää ihmiseltä ja kylmissään olevan ihmisen iho kananlihalta. Soija maistuu jauhelihalle ja hampaidenpesuaine mintulle. Sokeainkirjoitus tuntuu soittorasian sylinterin pinnalta ja peruukki hiuksilta.

Kunnallispoliitikko näyttää tietorikkaalta, uskovainen näyttää puhtaalta ja väärä kivi näyttää kuin siellä olisi rasti.

Muuttuminen ei ole aina mahdollista

Taivaanvuohesta ei saa tekemälläkään lammasta eikä ihmisestä täydellistä. Mutta kun ihminen on kiinnostunut ja innostunut siitä mitä hän tekee, niin hän oppii uutta.

Kaikessa elämässä, niin politiikassa, uskonnossa kuin suunnistuksessakin voidaan tehdä toisenlaisia reitinvalintoja. Sellaisia joiden päätteeksi löydetään perille ja jonka jälkeen voimme onnitella toisiamme hyvin tehdyistä ratkaisuista.

En tiedä mistä taivaanvuohi on oppinut soidinmenonsa, mutta sillä menee hyvin sillä sen syöksy ei jatku maahan saakka. Elämän jatkuvuuden kannalta syöksy silloin tällöin on jopa välttämätöntä.