Viimeisen virran äärellä

Eräällä tuttavallani on syöpä. Se on levinnyt niin laajalle ettei sille voida tehdä mitään. Tänään hän soitti ja muistutti tammikuun alkupuolen juhlallisuuksista. Hän toivotti minut tervetulleeksi omaan muistotilaisuuteensa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuonen lautturi on matkalla. Toiselle puolelle on lyhyt matka, onko se turvallinen ? Haluaako lautturi rahaa ? Onko lautturilla viikate ? Mitä hän sillä tekee ? Onko se virta vai onko se tunneli ? Onko siellä mitään ? Enkeleitä ? Omaisiani jotka menivät ennen minua ? Vai pimeys... ikuinen uni.. unohdus jossa ei ole enää rakkaitani ? Vai todelliset vihreämmät niityt ?

Pitääkö minun tehdä kaikki oikein että pääsen taivaaseen? Pitääkö, pitääkö, pitääkö... olla hyvä. Jos en ole hyvä ihminen joudunko helvettiin ? Onko niitä: taivas ja helvetti ? Juutalaisten Messias, onko Jeesuksella asian kanssa oikeasti tekemistä ? Vai putoanko uuteen elämään... kun kuolen onko paljon puhuttu valo, valo uuden kohdun suulta ? Paljon kysymyksiä!

Muistathan tulla muistotilaisuuteeni !

---

Työtovereita ja ystäviä on kuollut, terveitä, sellaisia kuin minä. Tai sairaita jotka vain kuukausi sitten luulivat olevansa terveitä.

Elämä on oikeasti lyhyt! Ja vaikka se olisi pitkäkin, niin minäkin olen elänyt siitä noin puolet.

---

Nyt soitti toinen tuttu... kello on melkein kaksitoista yöllä... musta äänetön hahmo meni pihalla ohi...

Hurjia juttuja, kutsuja muistotilaisuuksiin, hahmoja pihamailla, hulluja ihmisiä vai totisinta totta. Nyt on muiden aika avata sanaiset arkkunsa. .... arkkunsa !

---

Kertoa saa kummallisia tarinoita, erilaisia kurikkalaisia, jurvalaisia tai mitä tahansa uskomuksia... enteitä... nyt on sellaisen blogitekstin vuoro ja sana on vapaa ! Mutta nyt kannattaa käyttää nimimerkkiä, näissä asioissa nimittäin saattaa joutua sekopäiden kirjoihin.

Otan kyllä vastaan myös sähköpostia osoitteeseen juhani.eilola@kurikanseutu.fi jos haluat kertoa kokemuksia tai ehkä tarvitset muuten vain kuuntelijaa/apua.