Sana on teon varjoPerjantai 28.11.2008 klo 17.38 - Juhani Eilola Viime päivinä kurikkalaisia ovat puhuttaneet sanat. Samoilla sanoilla voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa. Puhuttuna sen saattaa kuulla äänenpainoista mutta kirjoitettua sanaa ohjaa helposti myös lukijan ennakkoasenne ja tilanne/ajankohta jossa teksti esitetään. Jos kirjoitan blogini alkuun: Päivän vinkki: 28.11.2008 klo 19.20 on ilta. Osa lukijoista ihmettelisi mistä oikein on kyse, osa ottaisi sen huonona vitsinä tuntematta asiaa, mutta ne jotka ovat käyneet Matti Ollilan blokissa ottaisivat sen joko hauskahkona ironiana tai törkeänä pilkkana ja suunsoittona. Jos liitän tekstiin vielä kuvan henkilöstä niin kohde tulee entistä selkeämmäksi vaikka tarkoittaisinkin kuvalla ihan muuta ja vielä kun kuvaksi valitsee esim. pellen niin tilanne vain pahenee entisestään. Sanan ja kuvan yhdistelmällä pystyy rakentamaan tehokkaan tuhoaseen. |
Avainsanat: Elämänhallinta |
|
29.11.2008 15.55
Juhani
Kiitos erinomaisesta kommentista, vaikka teksti kyllä katkesi kesken - taidat vielä jatkaa. |
29.11.2008 16.17
Yliopistomies
Toimittaja ei mielestäni voi toimia uskottavasti olemalla samaan aikaan "pöydän molemmilla puolilla". Mielestäni toimittaja ei saisi olla edes puolueen jäsen (paitsi, jos on puoluelehdessä, tottakai) Valtuutoissa ja kunnanhallituksissaValtuutoissa ja kunnanhallituksissa olevia toimittajiia on onneksi vähän.Tiedän, että toimittajakunta hyvin yleisesti katsoo näitä nenänvartta pitki. Toimittajilla on valtaa, mutta tämä ketju unohdetaan usein: Toimittajan takana on esimies. Tämän takana toinen esimies ja hänen takanaan lehteä kustantava yritys. Mutta mikä on yhtiön takana? Lehden lukijat. He ovat tosiasiallisesti se todellinen toimittajien esimieskunta. Tunnen toimittajia, ja tiedän, että jotkut heistä joutuvat sietämään kulissien takana tavattoman kovaa painostusta vallastaan humaltuneiden poliitikkojen taholta. |
Juhani, "vastaan" sinulle mielelläni täällä, koska täällä keskustelu on raikkaampaa. Kun puhutaan julkisuuden henkilöistä yhteiskunnallisen vallankäytön kontekstissä, toimittaja ei ole sellainen. Päinvastoin: toimittajat ovat vallan vahtikoiria, ja juuri siksi heille on annettu lainkin suojaa tehdä tätä työtään. Jos toimittaja ei puutu vallankäytön väärinkäytöksiin, kuka sitten? Ei kukaan, jos ei ole tapahtunut selvä rikos. Sananvapaudesta seuraa mutkien kautta sellainenkin esto, että sananvapautta toteuttavaa toimittajaa ei saa estää tekemästä työtään. Siinäkin mielessä Kurikassa ollaan hyvin lähellä vaarallista rajaa. Jos joku ihmettelee tai kadehtii toimittajan "valtaa", kehotan hakeutumaan alalle tai sitten voi perustaa vaikka oman lehden. Sellaisen saa Suomessa perustaa kuka tahansa. Kurikassa jotkut tavoittelevat tilannetta, jossa kaikki täällä luettavat lehdet kirjoiftavat näille mieleisellä tavalla. Sellainen tilanne vallitsee esimerkliksi Pohjois-Koreassa, ja siitä on saatu siellä hyviä kokemuksia, joidenkin milelestä