Kurikan Mr. Bean

« Kunnioituksen op..
Kylät fällyjen a.. »

Sunnuntai 23.11.2008 klo 23.51 - Juhani Eilola


img_1889_copy.jpgEdellinen blogiteksti on niin raskas että laitetaan mukaan jotakin kevyempääkin.

Kaikille tapahtuu noloja tilanteita ja toivon että kerrotte niitä kommenteissa, mutta olen melko varma ettei kukaan ylitä seuraavaa tositarinaa. Ehkä se ei ole niin valtavan hauska, mutta kuvittele omalle kohdallesi seuraava tilanne.

Isoäidin luona

Olin perheen kanssa katsomassa isoäitiäni Teuvan vanhustentalolla. Hän asui rivitaloasunnossa jossa oli samasta tuulikaapista ovi kahteen asuntoon. Toisessa asunnossa ja kerhohuoneessa oli juuri hautajaiset meneillään.

Otin lapseni syliin ja istuin keinutuoliin. Keinuimme aika kauan tuolissa kun hän yhtäkkiä oksensi. Keinutuolin alla oli valkea villalankamatto, joten yritin kerätä oksennuksen syliini. Sitä tuli tietenkin mielettömästi. Olimme ympäriinsä oksennuksessa.

Pääsin keinutuolista pois niin ettei matto sotkeutunut. Mutta vaatteita ei voinut vetään pään yli pois, koska sitten hiuksetkin olisivat olleet tuhrussa. Päätin lopulta mennä suihkuun vaatteet päällä.

Suihkun jälkeen riisuin vaatteet ja jätin jalkaan vain lyhyet kalsarit.

Ulkona oli lunta ja pakkasta. Soitin appiukolle että toisi uudet vaatteet, mutta kun oli lauantai-ilta niin hän oli juonut eikä kenelläkään muulla ollut ajokorttia.

Etsimme asunnosta päällepantavaa, mutta mitään järkevää ei löytynyt ellei siksi laskettu isoäidin röyhelösilkkiyöpukua. En kuitenkaan suostunut laittamaan sitä. Olin naurettavan näköinen se päällä. Mitään hassumpaa ei enää voinut olla - ainakin luulin.

Lopulta päätin että menen nurmikon puolelta parvekkeen ovesta ulos ja juoksen päädyllä olevalle autolle. Se tuntui parhaalta vaihtoehdolta koska asunto oli viimeinen eikä kenenkään ohi tarvinnut mennä, kukaan ei näkisi kun vain toimii nopeasti.

Avasin oven ja juoksin niin kovaa kun pääsin päädyllä olevaan autoon. Muuten hyvä paitsi että se hautajaisporukka oli  kokonaisuudessaan siellä päädyllä !

En enää kääntynyt takaisin vaan juoksin kalsareillani hautajaisväen läpi autoon, käynnistin sen ja ajoin pois. 

Kävin vaihtamassa appiukon puhtaat vaatteet päälle ja tulin takaisin kun puna naamalta oli laskenut. Onneksi porukka talon päädyltä oli sillä aikaa kadonnut.

Enää nolompaa olisi ollut vain juosta isoäidin röyhelöpuku päällä.

Avainsanat: Hauskat


Kommentit
24.11.2008 21.38  Hannu

Toilailu kuuluu elämään. Hyvä Juhani ! Vielä enemmän sull aolis kerrottavaa jos sulla olis kuitenki ollu se röyhelöpuku.
siskon nelikymppisillä ihailin yhden Annemarin hienoja ampiaissukkahousuja. Lähtiessä taksissa se antoi ne mulle. Ne oli kerran uimareissulla painitirkoiden kanssa muita viihdyttävä kokonaisuus. Tuo nyt oli sitä tahallista huumoria.
24.11.2008 22.45  Juha Pohjonen

1970-luvun lopussa, helteisenä lauantaina lämmitin saunan, Aitokiukaan. Juuri kun olin käynyt ensi kerran löylyssä, appiaukko soitti asemalta ja pyysi noutamaan.

Tuumin, että lähdenpä saunatakkisillaan kolmen kilometrin päähän asemalle. Niin pääsi appi autoon. Samalla alkoi ihan hirmuinen ukkoskuuro. Ajoin vesilätäkön halki ja roiske kasteli virranjakajan. Satoi, kuin olisi suihkussa ollut. Auto ei vaan käynnistynyt.

Nousin paljain jaloin sateeseen, pelkkä saunatakki päälläni. Konepelti ylhäällä, saunatakin lipeet sateensuojana kuivailin virranjakajaa.

Kansa ajeli asemalta ja tunsin niskassani, kuinka jokainen yritti arvailla, mitä tuo arabi tekee Pohjanmaalla.

Opetuksen sain kerrasta: vaikka kuinka pieni automatka, varustus niin kuin olisi maan ääriin lähdössä. - Talvella varsinkin !
25.11.2008 1.16  Juhani

Olipa hauskoja tilanteita. Juhan tilanne on kyllä jo aika lähellä omaani ;-)

Onko näitä lisää? Pitää itsekin laittaa muistelumyssy päähän.
28.11.2008 16.13  Juhani / Elisa

Kuulin tänään tositarinan, mutta en muista puoliakaan. Olkoon tässä fiktiota sitten se osa minkä muistan väärin.

Työkaverini Elisan isoäiti aikoinaan osti sifonkihuivi yllään hattaraa. Hetken hattaraa syötyään hän huomasi ettei se millään mene poikki ;-) Hah... arvaapa missä sifonkihuivi oli ...
30.11.2008 13.35  Aila L

Sain tässä menneinä vuosina tehtävän siirtää joulupossu paikasta A, eli kasvattajalta, paikkaan B, varmaan tiedämme mihin tarkoitukseen oli joulupossun matka. Talon miesväki varmisti lähtiessä häkin sulkemisnaulauksen auton peräkärryssä.

Paikassa B peruutin talon pihaan, jossa isäntä ilmoitti häkin olevan tyhjä. Pakko uskoa ja ajella takaisin samaa reittiä- eikä asiassa ollut epäselvyyttä kun näki sinisiä vilkkuvaloja kurikanraitilla. Paikalliset poliisit olivat hinaamassa Saabilla jonkun maatalon kirkkorekeä, jolla possu kuljetettaisiin lämpimään. Sain possun kuitenkin omaan kyytiini ja vein matkansa päähän. Poliiseille oli sitten eri selittäminen asioiden kulusta, mutta jäin ilman eläinrääkkäyssyytettä.

Pieni lehtiuutinen kurikkalaisen naisihmisen ajotehtävästä ei jäänyt huomaamatta- usealta taholta kuulin jottei kai muut sikoja kuljeta (ja pudottele) ku sä- vai mitä.

Opetus olkoon; tee/naulaa itse se mistä olet vastuussa...hävetti

ps. tämä possu ei liity menneeseen Eric Forrester-projektiin, jonka Korvensanomat aikoinaan ansiokkaasti uutisoi...
30.11.2008 21.10  Juhani

Niin kovasti et kuitenkaan ole koskaan joutunut häpeämään kuin minä.

Huomasin kerran kaupungintalon kahvipöydässä ettei jaloissani ole ollenkaan housuja. Ei siis mitään housuja.

Mietin kauan miten pääsen pois niin ettei kukaan huomaa. Pakko se oli lopulta nousta ja yrittää jotenkin päästä kahvilan läpi. Remontin takia kahvila oli vielä kaikenlisäksi kilometrin mittainen.

Heräsin ihan hirvittävään häpeän tunteeseen ;-)

Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini