Kunnioituksen oppiminen

Sunnuntai 23.11.2008 klo 21.14 - Juhani Eilola


Olen kirjoitellut niin paljon Matti Ollilan blogissa kommentteja että oma blogi meinaa unohtua. Toivon että olen voinut vaikuttaa siellä siihen että ihmiset pystyisivät näkemään toisissaan edes jotain hyvää. En tiedä olenko vaikuttanut niin vaiko toisinpäin, mutta toivossa on hyvä elää...

Sukupolvien saatossa on ollut nähtävissä selkeää kunnioituksen vähenemistä auktoriteettejä ja lähimmäisiä kohtaan. Esim. omien lasteni opettajat ovat tämän huomanneet. On selvää että jossain vaiheessa on palattava ainakin palanmatkaa kohti vanhoja arvoja.

Mutta on toisenlaistakin kunnioituksen puutetta. Nämä auktoriteetit ovat usein itse unohtaneet että he ovat palvelemassa valitsijoitaan, äänestäjiään, kuntalaisia, lapsia tai jotain muuta tässä mainitsematonta kohderyhmää.

Nämä kaksi yhteiskunnassa näkyvää piirrettä ovat jonkinlaisessa noidankehässä keskenään. Opettajakunnan yhtenä päätavoitteena opettamisen ohessa tulisi olla terveen itsetunnon kehittäminen lapsille. Jos se kasvatustavoite edes jollain lailla tuntuu lapsen elämässä, niin se kasvattaa kunnioitusta myös toisinpäin ja noidankehä alkaa helpottua. Ja koskee se sama lasten vanhempia perheen auktoriteetteina. Jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa hyvä jossakin, edes jossainmäärin ... edes sen verran että opettaja ja vanhemmat huomaavat sen eikä vain kielteisiä asioita.

Politiikassa mukana olevan henkilön tavoitteena ei pitäisi olla vain kruunun kirkastaminen itse kruunun takia, vaan miettiä miten asiat todella voisivat olla paremmin. Joku voi ehdottaa koulukuljetusten lopettamista ja saada tyydytyksen joko johonkin antipatiaansa jotakin ryhmää kohtaan tai sitten hän todella luulee olevansa hyvä poliitikko koska löysi säästökohteen. On vaikeaa asettua kärsijän asemaan tai edes aina huomata että joku kärsii. Ajan kanssa kypsyneet muutokset, keskusteluyhteys yleisön ja muiden poliitikkojen kanssa, julkisempi valmistelu ja edes pyrkimys säilyttää muille ihmisille tärkeitä palveluja vähentää tätä noidankehää. On aivan eri asia iloita toisen kustannuksella poliittisesta voitosta kuin olla pahoillaan ettei palvelua voitu enää pitää yllä ja se jouduttiin korvaamaan jollain muulla tavalla.

Mutta kaiken tämän yllä leijuu aitouden puute. Epäaitous on kuitenkin aika helppo aistia. Ihmisiä voidaan kehua myös ns. nuolemisen takia. Heitä voidaan muka arvostaa koska suhde heihin takaa jonkinlaisen aseman heidän rinnallaan. Heitä voidaan arvostaa koska näyttää hyvältä että minä arvostan jotakin.

Se on suuri kysymys:

Miten voimme aidosti kunnioittaa toisiamme?

Nyt täytyy sanoa että hiukan odotan kommentteja. Lupaan että pyhästi että seuraava blogijuttu on kevyempää mallia. Tämä vain oli tänään ajankohtaisena omassa mielessäni !

Ja laitetaan valokuvakin:

                    KUVA SENSUROITU

Tämä Kurikan kaupungin teknisen osaston naisporukka keitti pikkujouluumme aidosti hyvän jouluaterian !

Avainsanat: Elämänhallinta


Kommentit

23.11.2008 22.47  Negatiivi

Ei kenen tahansa kuvia saa julkaista, vaikka kuinka mukavaa se olisikin. Olet käräjillä pian!

Tuossakin allit lotkottaa niin notta.

23.11.2008 22.54  Juhani

No sensuroidaan tuo kuva... vaikka ei siinä mikään lotkotakaan ja kaikki naiset olivat aivan aidosti edukseen.

24.11.2008 22.18  Hanski

Kunnioitus ja itsekritiikki on myös politiikassa tärkeitä asioita. on unohdetu että politiikka on atavalisten ihmisten tavallista toimintaa. Siinä ei tarvita mitään suurta pyrkyä eikä tallomista. Asiat etenevät puhumalla ja kuuntelemalla.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini