Eteläpohjalaisia silmäteriä

Keskiviikko 19.11.2008 klo 21.47 - Juhani Eilola


Silmäterä on hassu sana. Partaterän meistä kaikki tietävät, mutta mikä on silmäterä? Vastaus löytyy Suomi-Englanti sanakirjasta: pupil ! Silmäterä on pupilli, silmän keskellä oleva, herkästi vahingoittuva ja näön kannalta tärkeä osa koko ihmisen anatomiaa. Ilman silmäteriä olisimme pimeydessä.

Suomineitokin tarvitsee pupillinsa. Isot talouskeskukset ovat vatsoja, jotka eivät koskaan saa syötyä itseään kylläisiksi. Ne ovat tärkeä osa yhteiskuntaa koska niistä siirtyy elinvoimaa kehon muihin osiin. Kun ne saavat terveellistä ravintoa kohtuullisessa määrin, niin koko Suomi voi hyvin ja sen voi nähdä myös silmistä. Mutta usein käy niin että ne syövät kaiken minkä pystyvät nielemään. Elinvoima alkaa kokonaisuudessaan siirtyä väärään suuntaan. Suomi-neito alkaa voida huonosti ja näkö alkaa hämärtyä, maha syö lopulta koko ihmisen hengiltä.

Pupillit ovat pieniä kyliä Suomen kartalla, ikkunoita siihen millä tavalla Suomessa kokonaisuutena voidaan. 
 



Aina kun isot alkavat syödä pienempiään, pienet kunnat ja kylät ovat vaarassa. Senkin takia kaikkiin 19 maakuntaamme on perustettu oma alueellinen järjestönsä, Etelä-Pohjanmaalla EPK eli Eteläpohjalaiset kylät Ry.

Sen hallituksessa on seuraavalla kaksivuotiskaudella edustaja myös Uudesta Kurikasta. Tainuskylästä Hilkka Pukkila ja minulla Lahdenmäen ympäristökylistä (Korpi, Juoni, Polvi, Pohjoiskylä) on kunnia toimia hänen varajäsenenään. Kunnia sen takia että saan kuitenkin olla mukana jokaisessa kokouksessa jakamassa sitä valtavaa ideamäärää joka sisimmästäni koko ajan pursuaa. (Lue: "Kunpa en istuisi koko aikaa hiljaa nurkassa")

EPK:n tavoitteena on aktivoida alueiden ja kylien omia toimijoita niin että he ottaisivat toiminnassaan huomioon kylien kehittämisen. Sitä kautta yritetään lisätä kylien vetovoimaa ja kyläläisten viihtyvyyttä.

Koska kyseessä on vapaaehtoisvoimiin perustuva hallinto, niin on EPK:lle on palkattu "neuvottelukone", maakunnallinen kyläasiamies. Ja täytyy sanoa että ainakin EP:llä valinta on onnistunut hyvin.

EP:n kyläasiamies on Juha Pohjonen Töysän Hakojärven kylästä. Hän on laavussa vasemmalla. Oikealla ovat hänen omat silmäteränsä, lapsenlapset Juliaana ja Joosefiina.

rllimaja2_06.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Toimikauteni alkaa vasta vuoden 2009 alusta. Kerron blogissani ensimmäisten kokousten tunnelmia kun se aika koittaa. Kyläteemaan palataan siis vielä monta kertaa - ellei täällä niin sitten Kurikanseutu.fi -sivustolla.

Avainsanat: Kylätoiminta


Kommentit

20.11.2008 0.41  Hanski

Mukava vertaus. Toimii. Blogissa ei saa miettiä asiaa puhki eikä olla liaan tarkka. spontaanius kärsii. Taas toisaalta asioiden jankkaus karsii lukijoita. Hyvä.

23.11.2008 12.33  Vihaan kyllästynyt

Minä taidan seurata jatkosssa vain tätä blogia. Täällä on raikkaampi henki kuin eräässä toisessa. Siellä johtoteemana on ihmisten alatyylinen pilkkaaminen nimellä mainiten jopa kuvien kanssa. Ja siihen blogin pitäjä näyttää oikein yllyttävän. Viha ja katkeruus kovertavat lopulta ihmisen niin ontoksi, että kuorikin hajoaa lopulta.

23.11.2008 17.52  Juhani

Kiitos, tuo oli hienosti sanottu. Olenhan minäkin joskus suuttunut ja sanonut pahasti, ymmärrän kyllä että niin voi käydä, mutta pitää muistaa se että niin on käynyt monelle muulle MINUN takiani ;-)

Muistan kun vielä olin nuori. Jännitin kaikenlaisia asioita, mutta mietin että illalla olen taas omassa sängyssä ja kaikki on hyvin. Kun menin sitten illalla sänkyyn niin taas koin selvinneeni yhdestä päivästä kunnialla.

Kun oli oikein inhottava päivä niin kaikki kuitenkin muuttui hyväksi - paitsi silloin kun itse tiesi tehneensä jotakin typerää toisia kohtaan. Muistin aina yhden Raamatunpaikan: "Älä anna auringon laskea vihasi yli..." Uskoi tai ei, sopii hyvin myös kommenttiisi, vihaa ei ole syytä siirtää seuraaville päiville. Se synkentää pian koko olemuksen.

23.11.2008 20.26  Vihaan kyllästynyt

Kumma kumppani tuo viha. Sitä kun kantaa, se muuttuu koko ajan raskaammaksi, kunnes se lopulta taittaa alleen. Jotkut yrittävät keventää sitä selittämällä vihakuormansa missioksi, siis pettävät itseään. Kun sille tielle lähtee, joutuu olemaan koko ajan tarkkana itselleen: pitää muistaa kaikki valheet itselleen ja muille, että säilyisi jokin logiikka sanoissa. Lopulta hän joutuu selittelemään ristiriitaisia sanojaan. että en minä sitä tarkoittanut enkä ajatellut

23.11.2008 21.32  Juhani

Olit osittain innoittajana tuossa uusimmassa blogijutussa. Aitoja ihmissuhteita kun ei saa aikaiseksi valehtelemalla.

Kaikkein pahinta on jos olet saanut aikaan hyvän ihmissuhteen ja kuitenkin turvaudut jossain välissä valehteluun. Valhe saattaa putkahtaa esiin vielä vaikka kuinka pitkän ajan perästä.

24.11.2008 15.05  Eeva Pohjonen

Terve!

Terä on osuva sana eteläpohjalaisesta kylästä, sillä sehän tarkoittaa paitsi veitsen ja muun aseen kärkeä, myös tarmoa, kykyä, voimaa ja viitseliäisyyttä. Maatalouspuolella viljallakin on terä eli tähkä. Sana on hyvin vanha ja kotoperäinen (niin kuin silmäkin muuten). Silmään se on ehkä tullut päivän terästä eli auringon kehrästä.
(Nykysuomen etymologinen sanakirja, Nykysuomen sanakirja)

Kaiken kaikkiaan blogimerkinnästäsi näkee, miten läheinen teema sinulle on. Sai ajattelemaan kylien merkitystä monipuolisemmin. Kiitos siitä :)

24.11.2008 21.46  Juhani

En tiennytkään miten hyvä kokonaisuudesta tuli kun kirjoitin blogitekstin. Siihen tuli aivan uusi syvyys näiden kommenttien takia, erityisesti näiden kielikuvien kautta jotka selitit.

Olen syntynyt Teuvan Norinkylässä, joka olisi jo vuosikausia tarvinnut vuoden eteläpohjalainen kylä -tittelin, mutta ei ilmeisesti ole sitä hakenut. Nyt taidan laittaa hakemaan, koska kylä on todella aktiivinen ja saanut aikaan myös paljon vetovoimaista.

Olen asunut suurimman osan elämästäni pienissä kylissä kuten esim. täällä Kurikan Korvessa.

Kylä on kylä kun se on vielä kylä. Jos sen vetovoimaisuus on niin suuri että siitä tulee keskustaajama tai teollisuussalue, niin se ei enää välttämättä ole enää se kylä jossa minä viihtyisin.

Pikkujoulussa soitettiin karaokessa yhtä mielilauluani... " ... joka ainut kylätie, alta riemukaaren vie... ". Se on jonkinlainen kuva siitä mitä minä odotan elämältä kylissä. Hyviä ihmissuhteita ja kaunista luontoa. Teema on siksi läheinen.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini