"Oikean seurakunnan löydät vain sieltä jossa oikein saarnataan laki ja evankeliumi."
"Oikean seurakunnan löydät vain sieltä missä saarnataan lakia ja evankeliumia sekä sakramentit oikein toimitetaan."
"Oikean seurakunnan tunnistat Jumalan voimasta, ihmeistä ja merkeistä sekä armolahjojen käytöstä."
"Oikean seurakunta on ylistävä seurakunta jossa ylistys ja ylistyslaulut kaikuvat!"
"Oikea seurakunta on profeetallinen seurakunta joka valvoo ja odottaa Herran päivää!"
"Oikean seurakunnan tunnistat siitä että se on rikas seurakunta, sillä Jumala siunaa omiaan!"
"Oikean seurakunnan tunnistat siitä, että se evankelioi ja kulkee ovelta ovelle julistamassa ja jakamassa materiaalia. Oikea seurakunta tekee lähetystyötä maailman äärissä."
"Oikean seurakunnan tunnistat siitä, että se huomaa kun Jeesus on heidän keskellänsä ja huolehtii lapsista, köyhistä ja alastomista!"
"Oikean seurakunnan tunnistat siitä että sitä vainotaan. Heitä vangitaan ja surmataan Jeesuksen nimen tähden..."
"Oikean seurakunnan löydät vain sieltä missä seurakuntia ei ole ja siksi sen nimi onkin Jumalan seurakunta joka kokoontuu vain yläsaleissa!"
"Oikean seurakunnan tunnet sateenkaaresta, ja siitä ettei se hyljeksi ketään eikä mitään vaan antaa kaikkien kukkien vapaasti kukkia!"
"Oikean seurakunnan tunnet siitä ja tästä ja melkein nykypäivänä muka mistä tahansa..."
Oman seurakuntani tunnistan parhaiten tuosta toisesta luonnehdinnasta. Kuulun Suomen Lähetyshiippakunnan seurakuntaan joka toimii Seinäjoella. Huomautan kuitenkin että kaikki tekstini ovat seurakunnastani riippumattomia ja täysin omiani eikä niistä voi panna seurakuntaa vastuuseen.
Joku on joskus sanonut että näissä luonnehdinnoissa kuvaillaan eri tavalla rakennettuja rautateitä. Rautatie on tärkeä osa kokonaisuutta että tiedämme mihin seurakunnan oppi meitä vie. Mutta rautatie on täysin hyödytön ilman sillä kulkevaa junaa jota veturi vie. Samoin veturi ilman minkäänlaista opin rautatietä on hyödytön sillä se ei ole menossa minnekään vaan kuopii paikallaan. Emme siis voi uskoa vain "johonkin Jumalaan", vaan meille on kerrottu Raamatussa millaiseen Jumalaan, miksi ja mikä on määränpää !
Palaan liikennevälineisiin myöhemmin, mutta nyt, mikä on oikea seurakunta ja kristitty?
Käymme vaimoni kanssa lähes joka sunnuntai Luukkaan luterilaisessa seurakunnassa. Siellä saarnataan lakia ja evankeliumia sekä jaetaan seurakunnalle sakramentit.
Olen syytön siihen että sen pastorit Markus Pöyry ja Ville Typpö pitävät loistavia saarnoja joista harvoin löytyy moitittavaa. Ne ovat kaipaaville sieluille kuin täydellisesti leivottuja leipiä, johon Jumalan Sanaa Raamatusssakin verrataan. Luther uskoi että Jumalan Sana onkin se juhla-ateria mitä Karitsan hääaterialla nautitaan. Siellä Markus ja Ville perheineen istuvat perille päässeinä Sanan vastaanottajina, eivät enää sen jakajina.
Menen sunnuntaina kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä sillä saarna oli täydellinen, kuinka tärkeää onkin rukoilla kaikkien edestä.
Menen seuraavana sunnuntaina kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä, kuinka tärkeää onkaan huolehtia läheisistä ja heikko-osaisista.
Menen seuraavana sunnuntaina kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä, kuinka tärkeää onkaan lukea Jumalan Sanaa.
Menen seuraavana sunnuntaina kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä, kuinka tärkeää onkaan kohdata Herra joka sunnuntai messussa,
Menen Jouluna kirkkoon ja tulen sieltä intoa täynnä, kuinka tärkeää onkaan muistaa Vapahtajan tulemusta... Vuoden aikana on 52 tärkeää saarnaa ja tärkeää muistettavaa asiaa. Varmuuden vuoksi kierros aloitetaan joka vuosi uudelleen sillä kukaan ei muista niitä 52 tärkeää asiaa joka päivä.
Mitä ajatuksia tämä meissä herättää? Raamatussa kehoitetaan meitä pitämään huoli siitä että emme jättäisi seurakuntamme kokousta.
No ensiksikin, vaikka Luther toimitti messunsa oppimiensa sääntöjen mukaan, niin eräässä vaiheessa hän myös vastusti jokaviikkoista messua kirkossa. Ei siksi että messussa olisi ollut vikaa, tai että messu olisi pitänyt jättää pitämättä vaan siksi että ihmiset alkoivat käyttäytyä kuin Jumala saapuisi kaupunkiin vain kerran viikossa vaikka kristitty on kristitty joka päivä.
Nyt otankin ensimmäisen Raamatunpaikan. Paavali kirjoitti Efesoon kirjeen, jossa hän antoi ohjeita paikkakunnan kristityille. Luulen ettei kukaan pysty lukemaan tuota kirjettä nyt eikä silloinkaan ilman pistosta sydämessään. Kukaan meistä ei ole niin hyvä kuin kunnon kristityn kuuluisi olla. Mutta Ef.6:14-18 meille annetaan selkeä seitsenkohtainen muistisääntö siitä miten kristityn tulisi olla varustautunut ja minusta tämä koskee osittain koko seurakuntaakin organisaationa.
Tämän voi tulostaa vaikka huoneentauluksi. Luetteloin kohdat tässä blogitekstissä, mutta jatkan seuraavissa. Tällainen on kristityn sota-asu Paavalin mukaan. Kohdat vähenevät 52:sta seitsemään:
1. Kupeet vyötettyinä totuuteen
2. Pukuna vanhurskauden haarniska
3. Kenkinä alttius evankeliumille
4. Uskon kilpi
5. Pelastuksen kypäri
6. Hengen miekka
7. Rukous ja anominen
Liisa Rantasaaren vanhasta blogitekstistä "Aseittako sotimaan" löytyy myös jonkinlainen kuva sota-asusta eikä pahaa tee lukea hänen tekstiäänkään vaikka jossain kohtaa itse ajattelen hiukan eri tavalla kuin hän.
Lähden nyt liikkeelle kohti uusia tekstejä tästä lähtökohdasta ja yritän itse muistaa niiden 52:n kohdan sijasta nämä seitsemän kohtaa kirjoittaessani.
