Marraskuun 17. päivä, tuhon päivä
Useissa mytologioissa marraskuu on kuolleiden kuukausi. Sana marras tarkoittaakin kuollutta.
Meksikolaiset viettivät aikoinaan vainajien juhlaa 17.11. koska he uskoivat että maailma on kerran aikaisemmin tuhottu samana päivänä. He pelkäsivät että aikojen lopussa ihmiskunta tuhoutuisi myös tämän saman päivän aikana. Nyt on se päivä vuodesta.
Myös Raamatun vedenpaisumus alkoi samana päivänä!
Todellisen elämän päivä
Vaikka maailma ei tuhoudukaan fyysisesti tänään, niin aika monilta todellinen maailma on henkisesti kadonnut jo aikapäiviä sitten.
On paljon rikkaita joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten pienillä tuloilla suuri osa kansasta elää. Heidän arkinen käsityskykynsä on täysin hämärtynyt oman palkkauksensa lumossa. Käsittämättä toisten ihmisten arkipäivän taloushuolia, on helppo esittää ja vaatia heiltä mahdottomia.
Yleinen mielipide on vaikuttanut siihen että yhteiskunnallisissa, esim. kaupunkien viroissa toimivien ihmisten palkkoja luullaan tähtitieteellisiksi. Automaatinen oletus on että palkat ovat useita tuhansia euroja vaikka enemmistö ainakin maaseutukunnissa on töissä alle 2000 euron bruttotuloilla.
Kunnissa on puhuttu paljon lomarahojen leikkauksista. Monelle perheelle juuri se osa palkasta on kuitenkin vuosittainen talouden pelastaja - ehkä ainoa mahdollisuus lomailla tai ainoa mahdollisuus ostaa uusi pyykkikone. Niiden joilla eläke tai ansiosidonnainen työttömyyskorvauskin on moninkertainen, on vaikea asettua pienituloisen asemaan.
Ja jos ajattelemme koko yhteiskuntaa, nämäkään pienituloiset eivät ole yhteiskunnan vähäosaisimpia. Silti joskus sosiaaliturva tuo paremman toimeentulon kuin työ toisi.
Kaukana todellisuudesta
Yksityistämisestä ja liikelaitostamisesta on puhuttu aina. Me yrittäjät esitämme usein väitteitä siitä miten paljon kustannustehokkaammin meidän keinoillamme hoidetaan kuntien asiat verrattuna niiden omiin henkilökuntiin. Olen myös osa henkilökuntaa. Yksityistämällä palveluja olisin edelleen se sama työntekijä, nyt vain laskuttaisin sen hiukan yli 10 euron sijasta vähintään 30 euroa.
Kun yhdistetään nämä kaksi aikaisempaa harhaa: Kuvitelmat kuntien suurista palkoista ja väite joidenkin valikoitujen ihmisten ylivertaisesta ahkeruudesta ja tehokkuudesta, päästään yhtälöön jota monissa kunnissa on käytetty. Kasvaviin menoihin.
Kukaan ei ole menojen kasvusta vastuussa eikä todellisia kuluja seurata. Ei myöskään yleistä palvelutason laskua. Jos seurataan, niin tällaisia järjestelyjä vedetään usein takaisin.
Uusia järjestelyjä tehtäessä usein selitetään että uutta järjestelmää käyttöön otettaessa tapahtuu väliaikainen kustannusten nousu, mutta uudistus on pitkällä aikavälillä kannattava. Tämä pitää vain harvoin paikkansa ja usko tähän pysyy yllä vain todellisuudentajussa tapahtuneen pään sisäisen maailmanlopun takia. Esimerkkejä yhteiskunnalle kannattamattomista uudistuksista löytyy jokaisen läheltä.
Siksi kaikki tämäntyyppiset muutokset pitää tehdä todella harkiten.
