Synkkiä ajatuksia ja Bruno

Olen nyt kirjoittanut vuoden iloisimpana päivänä vuoden synkimmän tekstin. Toivon totisesti että kaikki iloitsevat tästä päivästä. Haluan kuitenkin kirjoittaa tänään tämän tekstin myös kaikkien niiden ihmisten puolesta jotka kokevat synkkyyttä Jouluna esim. yksinäisyyden takia. Ehkä joku herää muistamaan heitä.

Synkkyyden päivä

Mielialat heilahtelevat. Eilen näin enkelin, tänään näen vain synkkiä pilviä.

On joskus vaikeaa olla ystävällinen, vaikeaa olla puolustamatta itseään, vaikea kääntää hiljaisena toinen poski. Kuunnella kun joku puhuu  puolustus-kyvyttömästä ystävästä asioita joita nimetön puhuja ei tunne vaan ainoastaan uskoo tuntevansa.

On kuin sananlaskussa jossa lähdetään hakemaan villoja, mutta tullaankin kotiin itse kerittynä. Kuin mentäisiin kauppaan ostamaan lämmintä ylle, ja tultaisiin ulos kaupasta alastomana ja ilman rahaa. Kaikki menikin toisin kuin mihin vilpittömässä mielentilassa lähti.

Erityisen vaikeaa se on silloin kun ainoana ihmisenä maailmassa tietää mitä kaiken takana tapahtuu eikä sitä voi kertoa kenellekään. Muistan samantyyppisiä kommentteja erään toisen bloginpitäjän kirjoittamana.

Nyt ymmärrän miten pimeitä asioita taustalla voi tapahtua, asioita jotka estävät täysipainoisen osallistumisen koska niistä kärsiikin joku muu kuin minä. Kun yksin ja ainoana ihmisenä maailmassa on ottanut vastaan rienaavat yhteydenotot, niin tietää miten vaikeaa politiikka voi olla niille jotka laittavat itsensä kokonaan sen varaan. En karehdi hetkeäkään Matti Ollilaa, en Pekka Heikkilää, en Saarakkalaa enkä Parkkamäkeä! En vaihtaisi paikkaa heidän kanssaan. He ja kaikki muutkin valtuutetut ovat kunnioituksensa ansainneet.

---

Voiko kaiken sanomisensa harkita tarpeeksi tarkasti? Mitä seuraa kun julkaisen tämän? Seuraako siitä ilveilyä "Voi, voi raukkaa..." Seuraako siitä osanottoa ja siunausta ? Seuraako siitä vastalauseiden ryöppy koska en ole maininnut muita kuin neljä valtuutettua?

On mahdotonta keksiä mitä pahantahtoinen ihminen saa aikaan. Voi olla että lause johon tartutaan, on joku minulle täysin merkityksetön lause...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tie voi olla joskus hyvinkin synkkä mutta silti se vie kulkijansa perille jos hän tietää kumpaan suuntaan tulee kulkea.

---

Mutta että tämänkin päivän blogissa paistaisi ennen loppua aurinko. Minulle soitettiin ja kysyttiin mikä mies oikein on ollut Bruno Gröning.

Bruno Gröning oli hyväntekijä joka paransi sairaita. Ainakin hänen oma yleisönsä kertoi niin. Mutta hyväntekijän tie päättyi oikeudenkäyntiin ja kuolemaan sen oikeudenkäynnin aikana. Alla olevassa linkissä on videoita. Suosittelen vaikka tuon pdemmän version katsomista. En sen takia että yrittäisin vakuuttaa ketään ihmeparantumisista, vaan siksi että jokainen käsittäisi että teki ihminen mitä hyvää tahansa, niin aina voi käydä toisin kuin oli tarkoitus.

http://www.bruno-groening.org/suomi/film/defaultfilm.htm