Blogikirjoittelua ja Kurikan kehittämistä

Kannatan kaikiltaosin tätä kirjoitusta,
koska kokemukseni mukaan se on tässä kaikessa paras totuus.

Samaa mieltä, mutta tällä varauksella: päättäjien tekemisiä saada ja pitää arvostella. Ken valtaa haluaa ja sitä saa, ottakoon myös vastaan vallankäytön arvostelun.

Tärkeää on asiallinen arvostelu tai erimieltä oleminen.
Se vie asioita eteenpäin rakentavalla tavalla.
Rähinöinti ei kuljeta asioita eteenpäin.
Tuota eroa on valitettavan monen tosi vaikea ymmärtää tai omaksua.
Johtuuko tahallisuudesta olla paha vai tyhmyydestä.

Aina silloin tällöin ilahdun kommenteista.

Eräskin kertoi Kurikassa olevan maailman parhaita aivoja. Eikä hän puhunut yksikössä vain itsestään. Tuossa on toivoa. Tarvittaisiin vain kurikkalaista älyä myös sen paikan luomiseen jossa noiden aivojen tuottamia innovaatioita voisi toteuttaa. En pidä sitä mahdottomanakaan. Siellä missä on toteuttamismahdollisuuksia, voidaan paljon heikommaltakin maailmantilaston sijalta saada aikaan hyvää kehitystä.

Järjetöntä vihamielisyyttä en ymmärrä lainkaan. On tosi järkyttävää lukea ettei sen ja sen ammatin edustajan tarvitse osata yhtään mitään. Ei tulisi mieleenkään aliarvioida mitään ammattia. Varsinkaan jos sen ammatin harjoittamisesta ei ole pienintäkään aavistusta.

Kurikassakin tarvitaan varmasti kaikkien täällä olevien alojen panosta työelämässä. Mikään ei ole surullisempaa kuin se ettei ihminen olisi saman arvoinen, oli hän siivooja tai toimitusjohtaja. Molempia täytyy kunnioittaa ja jos pysähdytään oikein miettimään, niin molemmat ovat yleensä ihan tavallisia ihmisiä jotka hankkivat perheelleen elantoa. Toisella se elanto vain on pienempi kuin toisella. Annetaan molempien olla ylpeitä ammatinvalinnoistaan!

Sen verran vielä tuosta työn arvostamisesta että.... Meidän on syytä oppia sekin että emme kadehtisi suurempituloista. Jos jonkun menestys ärsyttää niin kukaan ei estä valitsemasta itselle parempaa koulutusta tai ottamasta yrittäjän riskejä tms.

Päättäjien arvostelusta... olen ollut yllensäkin sitä mieltä että kaikkea voi arvostella. Mutta viimeisten kuukausien aikana olen oppinut että juuri koskaan siitä ei ole hyötyä.

Jostain syystä arvostelu johtaa lähes aina vastareaktioon, ei vättämättä myönteiseen tulokseen.

Keskustelin juuri pojan kanssa yrityksen asiakaspalautteen tärkeydestä. Hyvä yrittäjä ottaa asiakaspalautteen vakavasti. Moite voidaan ymmärtää myös lahjaksi. Virhe on palautteen takia ainutkertainen, sitä ei tapahdu toiste.

Huono yrittäjä vihanpäissään yrittää soittaa palautteen antajalle ja sanoo takaisin päin naamaa...

Arvostelussa ja asiakaspalautteessa on järkeä jos sen vastaanottaja ymmärtää sen myönteisen arvon.

Palautteen mieltäminen lahjaksi on ohittamaton viisaus, ja sellaisen ajattelutavan aito iskostaminen omaan käyttäytymiseen antaa ihmiselle jatkuvan henkisen kasvun nosteen. Kerran kertausharjoitusten loppukeskustelussa kantaupseeri kyseli, onko ehdotuksia parannuksiksi. Yhdellä reserviläisellä oli. Upseeri suuttui ehdotuksista, piti reserviläisen puheita osoituksena kurittomuudesta. Puheet mahdollisista puutteista loppuivat siihen, vaikka tämä reserviläinen varmasti halusi tehdä joukko-osastosta entistä paremman.
Jos poliitikko ottaa moitteen vastaan samalla tavalla, hän kieltäytyy ottamasta vastaan lahjaa, joka voisi tehdä hänestä entistä viisaamman. Viisas poliitikko on aina myös vahva. Kyvyttömyys ottaa vastaan kritiikkiä on merkki heikkoudesta, vaikka poliitikon kohdalla sellainen saattaa joillekin näyttäytyä vahvuutena. Jotkut saattavat luulla, että poliitikko on vahva sanoessaan, että olen aina ollut tätä mieltä, en ole koskaan erehtynyt ja niin edelleen. Valtion tasolla niin sanoi esimerkiksi Neuvostoliitto.
Jos kritiikkiä ei oteta vastaan, ei sen esittäjä silti unohda asiaansa eli parannusehdotusta. Epäkohta jää elämään, yleensä se pahenee. Paineet kasvavat lopulta niin suuriksi, että tapahtuu hallitsematon räjähdys. Neuvostoliitto hajosi, koska se ei voinut olla hajoamatta. Niin räjähtää lopulta myös Kurikka, jonka poliittinen hallinto-kulttuuri on sairas. Ulkopuolisen silmille näky on suorastaan irvokas, makaaberi ja jo nyt menneen ajan ulkomuseo.

Melkein väreet kulki selän nikamarivissä eli selkäpiissä. Olen ihan samaa mieltä kaikesta, tosin toivon että Kurikassa voisi syntyä poliittisen kulttuurin muutos.

Tuo on nyt kuitenkin näköjään niin syvällä että siitä on vaikeaa päästä ulos. Eikä se voi olla pulpahtamatta yhä uudelleen pintaan.

Äsken tuli uutinen Aalto-yliopiston rehtorin valinnasta. Rehtoriksi oli valittu Tuula Teeri. Haastateltavana ollut henkilö (en nyt muista kuka hän oli) sanoi että hän uskoi että löydettiin paras vaihtoehto hakijoista. "Hän osaa kuunnella ja haluaa aidosti ymmärtää muita!"

Mekin olisimme varmaan yksimielisempiä jos haluaisimme aidosti ymmärtää toisiamme.