Maanantai 22.10.2012 klo 1.41 - Juhani Eilola
On monenlaisia isiä
On oma isä, isoisä, esi-isä, Pyhä isä ja kunnanisä.
Nyt ollaan valitsemassa ns. kunnanisiä. Tosin nimitys on harhaanjohtava koska varsin suuri määrä kunnanisistä on naisia.
Äsken oma isäni sai sairaskohtauksen. Hän on minulle kuitenkin nyt ja aina se kaikkein tärkein isä. Siinä rinnalla joku kunnanisän tai Paavin asema on täysin mitätön asia. Ei kannata kiihkoilla poliittisilla eikä uskonnollisilla asioilla ellei ymmärrä elämän koko tarkoitusta. Sitä miksi politiikkaakin tehdään. Että kaikki olisivat aidosti onnellisia ja kuuluisivat johonkin ja jonkun sydämeen! Kun sen ymmärtää, ei enää tarvitsekaan kiihkoilla.
Nyt voisimme kaikki oikeasti pysähtyä hetkeksi!
Mieti omaa elämääsi. Harrastit lapsena ehkä jotakin. Teit joka tapauksessa asioita jotka jättivät jälkiä elämäsi aikakirjoihin. Kouluvuosiakin kertyi helposti enemmän kuin kymmenen. Lapsuus ja koulu ovat ihan täynnä muistoja. Meidän sukupolvellamme yleensä onnellisempia kuin menneillä sukupolvilla.
Kun katsomme vanhoina miehinä tai naisina menneisyyteen, niin pitääkö meidän olla katkeria niistä vuosista? Vai ylpeitä? Ehkä ei tarvitse olla kumpaakaan sillä tämä on minun elämäni aivan yksilöllinen ja ainutlaatuinen piirto, minun jälkeni maailmassa. Ja se jatkuu. Se jatkuu ihan varmasti minulla isänä ja isällänikin minun isänäni.
Äänestäkää! Mutta antakaa se paras ääni omalle isälle, omalle äidille, omille lapsille ja puolisolle ! Sen äänen kohdetta ei tarvitse etsiä poliittisilta listoilta.
