Kaiffareita ja kukkoilijoita

Pieni korjaus tekstiin, pitäisi tarkistaa oliko se sittenkään Pilatus jonka ne madot söivät, taisikin olla Herodes...

Herodeksen söivät madot ja Pilatuksen kuolema on enemmän arvoituksen ja legendojen vallassa.

Juhanin korviin ei ilmeisesti ole kantautunut laisinkaan se, jotta Joosefin tunnustus lopultakin löytyi. Seuraavaa Joulua ei tule, kuin paremmin pääsiäistäkään, nauttikaa vielä kun voitte, sillä kohta pääsiäisestä saadaan kunnon pakanajuhla.

Tämä olisi oma mielenkiintoinen lukunsa. Osuit ehkä tietämättäsi tosi mielenkiintoisiin aiheisiin historian kannalta. Enkä tarkoita tässä nyt Joosefin tunnustusta vaan itse asiassa kaikkien aikojen ehkä suurinta uskonnollista huijaria Konstantinusta, joka osasi tosi hienosti sotkea toisiinsa kolme uskontoa ja pakanuutta ja tehdä itsestään sen kaiken keskipisteen ja Jumalaakin suuremman.

On omalla tavallaan kunnioitettavaa, että ihminen ottaa ikään kuin tosissaan juutalaisten ikivanhat myyttiset perinnekertomukset. Jos se auttaa, kuten auttaa monia, en halua ottaa sitä onnea keneltäkään pois. Kertomukset eivät silti tarkoita ja todista, että ei voi olla käsitystä oikeasta ja väärästä, jos ei usko Jumalaan (kehen niistä tuhansista?). Kilteimmät ja rehellisimmiät tuntemani ihmiset ovat ateisteja tai agnostikkoja. Tämä oli aikoinaan minulle suuri järkytys. Yririn kaihtaa heitä, kunnes totesin olevani pelkuri ja peluri oikeasti rehellisten edessä.
En halua väittelyä uskonnasta ja uskosta. Olen omasta mielestäni omalla tavallani maailman uskovaisin ihminen, koska en usko kuoleman jälkeiseen elämään. Tämän tunnustaminen vei vuosia. Kun uskalsin tunnustaa, että en ole kuolematon, siitä tullut rauhan tunne oli ja on sanoinkuvaamaton. Olen tästä elämämi ainosta rehellisestä päätökseestä joka ikinen päivä kiitollisempi kuin eilen. Olen vapautunut satujen kahleista. En suosittele tätä jaakobinpainia kenellekään muulle, se ei ole helppoa. Sen sanon, että kannattaa uskoa johonkin, se auttaa.

Olet ihan satavarmasti oikeassa. Jos ihminen seisoo selin johonkin, vaikkapa koivuun jota ei aiemmin ole huomannut ja joku sanoo että selkäsi takana on koivu, niin sinä joko uskot sen tai et usko. Sitä miksi uskot tai et, ei voi oikein perustella. Ehkä sanojan luotettavuudella on jotain tekemistä asian kanssa. Eikä se paljon uskoa auta jos joku sanoo että koivuja on muuallakin, tai että koivuja on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa. Usko on vain uskoa.

Joskus aikoinaan käärmeet purivat juutalaisia autiomaassa. Heille luvattiin etteivät he kuole puremaan jos katsovat tankoon nostettuun vaskikäärmeeseen.

Tuo on hyvä kuva. Joku väittää että uskoo siihen ja toinen väittää ettei usko, mutta kun käärme puree, molemmat katsovat.

Mistähän myrkyllisiä vaskikäärmeitä mahtaa löytyä, kaiken kukkuraksi vaskikäärme ei ole käärme ollenkaan, vaan lisko. Mahtaakohan nämä juutalaisten moneen kertaan satuillut retket sopia nykyajan ohjenuoraksi ollenkaan. Täysin sama asia, mikäli joku alkaisi saarnaamaan Kalevalaa totena. Kaunolle on aivan sama, vaikka joku uskoisi aidan seipäisiin ja saisi touhusta lohdun kipeään mieleensä, mutta näissä vanhoihin kirjoituksiin perustuvissa höpinöissä on yksinkertaisesti se vika, jotta niiden tulkintojen perusteella on tapettu ihmisiä vallanhalun tyydyttämiseksi aivan liikaa, eikä tässä hulluudessa ole näköpiirissä mitään viisastumista, saati sitten loppua.

Se käärme siellä tangossa oli vaskikäärme... tai vaskilisko ;-) Ne pureneet käärmeet oli varmaan jotain mamboja ;-)

Mutta se ei ole oleellista. Jos vain lupauskin on olemassa jostain paremmasta niin hätätilanteessa on aika vaikea olla uskomattakaan... tai ainakin sen verran että on pakko tarttua viimeiseen oljenkorteen. Ei siihen ketään tarvitse pakottaa eikä se ole samakaan. Mutta niin vain kääntyisi varmuuden vuoksi Kaunonkin pää ;-)

Kauno säästää nämä kummallisiin luuloihin perustuvat uskonasiat niille itsekkäille ja petettäville ihmisille, jotka eivät tajua loppujen lopuksi kuolevansa.

Ei se haittaa. Katsot kuitenkin ;-)

Mutta se tieto että varsinaiset laajemmat tapahtumat olisivat vain tarinoita, perustuu tietämättömyyteen. Monet arkeologiaset löydöt ja jopa kansat (heettiläiset) on löydetty näiden tekstien perusteella. Tacitus, Josefus ja monet muut historioitsijat yhtyvät itse tapahtumien todenperäisyyteen vaikka eivät yhdykään niistä vedettyihin johtopäätöksiin.

Vai, jotta on sitten Heettiläiset löydetty, kyllä sitten pitääkin olla hieno juttu. Sama on tapahtunut Nopankyläläisten kanssa ja aivan ilman ihmeellisiä kirjoituksia.

Itse asiassa ei se mikään naurun asia ole. Tosiasia on kuitenkin se että kyseiset tekstit ovat osoittautuneet historiallisilta tiedoiltaan kaikkein luotettavimmiksi. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Caesar. Hänestä ei todellisuudessa ole olemassa kuin satoja vuosia hänen jälkeensä kirjoitettuja tekstejä. Caesar voi olla vaikka sautuhenkilö kun taas Pilatukset, Herodekset ja vaikka ne heettiläiset ovat paljon tehokkaammin varmennettuja henkilöitä. Kuka koskaan on silti laittanut Caesarin olemassaoloa kyseenalaiseksi.

Tämä sama varmuus toteutuu myös yksittäisten henkilöiden kohdalla. Kaifas on hyvä esimerkki. Hänen henkilöllisyytensä on takuuvarma ja jopa hauta ja siinä olleet Kaifaan luut ovat tallella. Historialliset paikat, toisin kuin esim. hindulaisuudessa ovat faktoja. Tiede pystyy koko ajan löytämään uutta historiaa kyseisten tekstien ohjaamina. Egyptin molemmat varastokaupungit löytyivät hiakka-aavikon alta jne.

Jos lähdetään todistamaan vääräksi tuon kirjan sisältämään historiaa, niin ajan myötä on aina joutunut nolatuksi. Heettiläiset olivat juuri yksi näistä haasteista. Raamattu tunsi ison valtakunnan jota missään muualla ei tunnettu. Se oli aikoinaan todiste Raamattua vastaan. Sitten kun hettiläisten valtakunta löytyi - iso sellainen - aika nolatuksi joutuivat ne henkilöt jotka olivat teksteille naureskelleet. Tosiasia on se että kyseessä on tehokkain pohjamateriaali ihmisen historian tutkimiselle. Se puolestaan on ohjannut muiden kaiverrusten ja kirjastojen kautta uusiin löytöihin.

Tosiasihan se on, ei ole mikään naurun asia, mikäli jotkut vanhat luut ja käärinliinat alkavat hallita ajatusmailmaa ja Heettiläiset tulevat uniin.

Luulet väärin. Tuskin ne kenenkään ajatusmaailmaa hallitsevat sen enempää kuin viina ja alkoholismi niiden elämää jotka juovat saunakaljat lauantaisin. Mittasuhde on ehkä suunnilleen sama.

Olkoot uskomiset ja luulemiset sama, tai sitten eri asia, niin Kauno ei usko eikä luule yhtään mitään. Vaikea on ymmärtää, jotta joku voi uskoa näihin vanhoihin höpinöihin ja hyväksyä kaiken sen järjettömyyden, joka liittyy näihin, etenkin keskiajalla voimansa saaneisiin uskontoihin, joiden perusteella on pappien siunauksella tapettu, ryöstetty ja raiskattu.

Sinakin uskot siihen mitä kirjoitat ;-) Tai en tiedä uskotko, mutta sellaista se usko on.

Totuus on aina totuus, ei sitä tarvitse sen kummemmin etsiä, sillä se on ja pysyy, eikä muutu kenekään uskomisista yhtään miksikään. Sellaisten pitää tukeutua uskomuksiin, jotka eivät tätä käsitä, tai haluavat käyttää muita hyväkseen.

Totuus on totuus, mutta on eri asia uskooko totuuden totuudeksi vai saduksi.

Jaana on lähellä totuutta, eli tajuaako totuuden.