Kurikka perkeleiden silmin K18

Kirjoitin joskus saatanallisin sanakääntein Kurikasta. En uskaltanut silloin julkaista mitään. Nyt hiukan jälleenmuokattuani tekstiä voisi olla aika julkaista sekin. Tämä teksti ei ole tarkoitettu lapsille.

Tarina ei perustu toteen, vaan kaikenlaisiin ilmaan heitettyihin väiteisiin, valheisiin, petoksiin ja saatanallisiin hämäyksiin.

Toivon mukaan jokainen ymmärtää sen huumoriksi, jossa kuitenkin on jonkinlainen historiallinen vaan ei totuudellinen tausta. Näin kai ne romaanitkin syntyvät.

Kurikka alhaalta katsottuna

Pieni pää työntyy hiljaa esiin ja kääntyy hiukan pelokkaasti vilkuillen eri suuntiin. Helvetin sanomalehdet ovat kirjoittaneet Kurikasta niin hurjia juttuja että perkeleet ovat päättäneet nousta kaivostaan oikein katsomaan millaisia miehiä ja naisia Kurikassa oikein on. Pikkupirut pakotetaan nousemaan edellä, onko Kurikkaan edes turvallista tulla vai palataanko heti takaisin. Mutta pelot osoittautuvat turhiksi, Kurikassa on ihan samanlainen lämmin ilmapiiri kuin kotona helvetissä.

Toimittajia ja paparazeja

Perkeleiden joukossa oli myös Helvetin Sanomien toimittaja. Hän oli kuullut kuuluisan poliitikon Olli Mattilan juoksevan viikoittain Pitkämön pururadalla. Toimittaja ja paparazipiru piiloutuivat lähelle leirintäaluetta pururadan pahimman nousun varteen ja jäivät odottamaan.

Alamäestä kuului puuskutusta ja yhtäkkiä paparazipiru karjaisi...

Toimittaja kysyi että "hä ?! menikö se jo?" johon paparazin oli pakko vastata: "Joo meni enkä saanut siitä edes kuvaa, se veti mua sauvalla linssiin... ei taideta saada siitä juttua... olisko sulla perkele laastaria?" Laastaria ei ollut mutta toimittaja oli kuitenkin sitä mieltä että saadaan me se juttu... "ja jos ei saada niin totta helvetissä me keksitään se."

Pääpirun vaihtaminen

Kun tieto perkeleiden rantautumisesta Kurikkaan alkoi levitä, niin Konnu Haavisto mobiloi kokonaisen armeijan vieraita vastaan. Traktorit, puimurit ja heinäseipäät aseinaan he lähtivät taistoon pahan joukkoja vastaan.

Kun perkeleet paikannettiin, ne piiritettiin ja Konnu hyppäsi traktorin selästä, käveli itse johtajapirun puheille, otti hajareisiasennon ja esitti vaatimuksensa. Pirun on erottava tai muuten kaivo täytetään sianpaskalla. Mitään sopimisen mahdollisuutta ei annettu.

Vastustaja vapisi pelosta, mutta ryhdistäytyi, hänhän se helvetistä oli: "Taidat vain hakea poliittisia pisteitä? Vai hä?"

Hermot pettävät

Kurikka oli pelottava paikka, mutta ennen kotiinlähtöä oli pakko nähdä se paljon puhuttu kaupungintalo. Juhanista saatiin hyvä opas. Hän ihan pahaa aavistamattomasti kertoi kaiken minkä tiesi.

Kaupunginhallitus oli juuri koolla. Juhani halusi esitellä piruille myös Kurikan oman kerubin. Kun kokous loppui niin hallituksen puheenjohtaja tuli ulos ensimmäisenä.

Näky oli niin voimakas ja pelottava että kaikki tutisivat kauhusta. Puheenjohtajan ensimmäinen sana: "ULOS!" sai kaikki perkeleet kauhun valtaan ja talo alkoi purkautua pirulaisista kadulle.

Paluu Manalaan

Pakokauhu saa vallan ja perkeleet ryntäävät takaisin kuiluun. Pikkupirujen laumat pakenevat kauhuissaan perässä. Kun ne yrittävät suojata itseään ja pysyä matalana, ne kompuroivat omiin sarviinsa. Tuhansien kolhujen ja kymmenien menetettyjen sarvien jälkeen kaikki kuitenkin päättyy onnellisesti ja perkeleet pääsevät pää kipeänä ja hampaat kiristäen, mutta muuten onnellisina takaisin helvetin kuumaan paikkaan. Ja taustalla kotoista tunnelmaa tuo vanha tuttu kappale "In the Heat of the Night".