Sydämen puutarha osa 2

Sunnuntai 8.2.2009 klo 2.13 - Juhani Eilola


Tänään en saanut itsestäni irti sitä mitä halusin. Uhrasin parhaat hetkeni turhalle väittelylle. Mutta laitetaan nyt osa 2 vaikka en olekaan siihen tyytyväinen. On pakko kirjoittaa vielä ainakin osa 3, jossa on oma puutarhani. On vain niin vaikeaa tunnustaa mitä sieltä löytyy. Tai ehkä en tunnustakaan.


1. Puutarha: Poliitikko

Ensimmäinen puutarha jossa vierailemme, kuuluu poliitikolle. Hänestä on helppo aloittaa.

Hänen puutarhansa rajoittuu kirkkaaseen väriin, jolla puutarhaa kiertävät seinät on maalattu. Yleisimmät värit ovat sininen, vihreä ja punainen, tässä järjestyksessä. Grand Kanyonin jälkeen värit voivat näyttää hiukan levottomilta ja irvokkailtakin, mutta varsinkin samaan väriin ihastunut matkailija voi kokea tulleensa turvalliseen paikkaan, joka näyttää siltä että siellä asutaan ja huolehditaan toisista.

Vilpittömästi muiden hyvää ajavien poliitikkojen kaivossa saattaa olla vettä - tai ainakin sitä tulee naapurien kaivoista. Mutta pahimmillaan lähde on tukkiutunut vuosikymmenten takaisista käyntikorteista ja vaalimainoksista. Ei ihme että poliittinen jano tuntuu koko ajan vain yltyvän.

Niillä joilla on vettä yllin kyllin, ei ole mitään hätää. He voivat ottaa rennommin ja keskittyä puutarhansa siistinä pitämiseen ja sen hoitamiseen rakkaudella.

Tunnen kurikkalaisia valtuutettuja joiden puutarhassa on paljon viherkasveja kuvastamassa siellä olevaa elämää. Osa on tosi kauniisti kukassa. Eräillä on jopa aina valmiina odottamassa kukkanen vietäväksi ystävälle tunnustukseksi ystävyydestä tai hyvästä työstä.

Hyvä poliitikko nukahtaa puutarhan perällä olevaan kotiinsa levollisesti, mutta paha poliitikko narskuttaa hampaitaan, on hengittämättä pitkiä aikoja ja kuorsaa niin että herää jo aamulla huonotuulisena uuteen päivään. Hän yrittää joka päivä aloittaa uuden elämän ja istuttaa kukkasen, mutta aina se kuolee muutamassa päivässä.

Poliitikolla on hieno terassi ja pitkä grilli juhlia varten. Jonkun grillissä on kanaa, jonkun kasviksia, jonkun possu, jonkun grillissä elävä ihminen.

Jos uskaltautuisin nimeämään tuntemani poliitikon yksi kerrallaan, löytäisin heidän puutarhoistaan hienoja yksityiskohtia. Esim. Heikkilän puutarhassa tuntuu käyskentelevän toinenkin hyvin lämminhenkinen ihminen. Saman asian voi aistia monen muunkin kurikkalaispoliitikon puutarhassa. Taustalla on usein hänelle itselleen arvokas tuki, puoliso tai joku muu joka osaa arvostaa ja tukea häntä.

Lapsia ja heidän kädenjälkiään unohtamatta! 

aut_5603.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Toivotan ja toivon kaikille luottamusmiehille hyvää vaalikautta oman puutarhan suhteen. Huolehtikaa myös itsestänne ja perheestänne. Olen ehkä itse jäävi sitä sanomaan, mutta se lienee kaikkien psykologien toive.

Avainsanat: Politiikka, Elämänhallinta


Kommentit

8.2.2009 14.45  vanha kettu

Se oikea kunnallispolitiikon sydämen puutarhan pitäisi sisältää kaikenlaiset värit hennoimmasta tummimpaan, kaikenmoisten kasvien tyyssija, oikealla ja tasapuolisella hoidolla puutarhasta säteilisi ympärille rauhallista lämpö. Sitä tultaisiin katsomaan kaukaakin, katsojat saisivat puutarhasta itselleen rauhaa ja lämpöä vietäväksi eteenpäin. Me tarvitsemme kipeästi Kurikkaan tämän puutarhurin, toivokaamme, että tämä puutarhuri on jo ovella ja on jo painanut ovikelloa, ottakaamme vastaa sydämenpuutarhuri.

8.2.2009 17.05  Juhani

Huomaatko että näin lapsellisia ei puhu kukaan muu kuin me?

Mutta luulen että aika moni silti pysähtyy miettimään omia motiiveja, oman elämänsä tarkoitusta ja asennetta elämäänsä ja muihin ihmisiin.

Noita kielikuvia on kuitenkin kiva tuosta sinun kommentistakin lukea ja miettiä. Se vain on pieni miinus että läheiset ihmiset ovat alkaneet muistuttaa minua itseäni noista opetuksista ;-)

Silloin aina luen omia juttuja läpi ja käännytän itse itseni...

8.2.2009 17.46  vanha kettu

Jollei välillä siirry kielikuvien maailmaan ei tätäkään maailmaa jaksa, toisia on jotka ulospäin näyttävät jaksavan mitä vain. Lapsenomainen usko paremmasta maailmasta on alkanut haihtua jo sumuna ilmaan lähes kaikilta, sääli. Kukaan toinen ei voi viedä omaa ajatusmaailmaa.

8.2.2009 20.33  Juhani

Laitoin tuohon poliitikon puutarhakuvauukseen sellaisen jossa hän joka pivä yrittää aloittaa alusta, ehkäpä vaikka oman pahan mielensä takia ja istuttaa uuden kukkasen. Aina se kuitenkin kuolee.

Sopii melkein itseeni kun aina vain aloitan jotain sellaista jonka lopetan. Jospa nyt lopettaisin oikeasti kaiken väittelyn muiden kanssa. Pitäisi olla vain oma itsensä.

Onni onnettomuudessa on se että osaan pilkata itseäni ja myös nauraa itselleni.

Olin eilen katsomassa K-Mikkoa yhteiskoulun auditoriossa. Oli hän niin hauska... aivan järkyttävän hauska. Suosittelen jos tulee vielä Kurikkaan... toivottavasti tulee.

8.2.2009 21.18  vanha kettu

Oli syksyllä tarkotus mennä katsomaan, tuli keskussairaalan reissu tielle. Älä soimaa itseäs, jos ei koskaan aloita mitään niin on varmaa ettei tule valmistakaan, aina pitää aloittaa. Minulla on mennyt lähes 3vuotta etten ole pystynyt patsaan patsasta tekemään, jotenkin saamaton äijä, HB 200, verenpaine 200/100, Kammiolisälyöntejä vrk n.27000, vrk syke 91000. Nyt on pikku hiljaa päästy normaalimpaan tilaan. Rosteri hitsaus, pienes huonosti tuuletus tilas osaltaan vaikuttanu. " Väittelysi" tuo kommentteihin hyvän lisän ja monipuolisemman aiheiston, älä vain päästä kommentteja köyhtymään.

9.2.2009  Juhani

No ei ole noilla arvoilla mikään ihme jos ei ole patsaita syntynyt. Toivottavasti kaikki palautuu aivan oikeisiin arvoihin.

Tuli just lause telkkarista. Reinikainen puhuu syvällisiä. Kuulostaa hyvältä yhdistelmältä ;-)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini