Kivimessut 2012, osa 3

Torstai 1.11.2012 klo 21.00 - Juhani Eilola

Kimpale Kultaa !

Vietin kivimessuilla hyvän tovin aikaa kullanhuuhtojien osastolla. Hyvä ystäväni ja kolleegani herra kartoittaja (ei kuvassa) oli haksahtanut kultaan. Ja kieltämättä haksahtamisessa oli järkeä. Lapin kultamailta heitettiin vallan pitkä kuvasarja valkokankaalle. Ei ehkä se kulta vaan kulta ja erämaaelämä yhdessä ovat romanttiselta näyttävä elämäntapavaihtoehto. Uskon että moni aivan oikeasti nauttii siitä ja odottaa siinä sivulla sitä isoa kimpaletta.


Kuvassa ei ole kimpale kultaa vaan kimpale rautaa. Sain järjestäjiltä puhelun ja olin onnistunut arvaamaan kimpaleen painon muistaakseni 20 gramman päähän sen todellisesta painosta. Olin yksi kolmesta onnellisesta palkitusta.

Saamieni vielä tuolloin hiukan epävarmojen tietojen mukaan Sellassa kävi likimääräin sama kävijämäärä kuin viime vuoden messuilla Kurikan monnarilla. Ainakin tällä kerralla kivet innostivat myös Jurvassa.

Lauri tähkä löysi kimpaleen kultaa. Tiedossani ei ole mistä kimpale löytyi mutta laulun kertosäe tarttuu kivimessujen kävijään.

Kivimessut 2012, osa 2

Keskiviikko 31.10.2012 klo 20.18 - Juhani Eilola

Koristepuuseppämestari Martti Parkkamäki

Vaikka kivimessujen pääasiallinen materiaali olikin kivi, myös perinteinen jurvalainen käsityötaito oli vahvasti esillä kun koristepuuseppamestari Martti Parkkamäki esitteli vuosikymmenten aikana hankkimaansa ammattitaitoa.

Hän kertoi olevansa jo kuudennen polven puuseppä ja on varsinaisen veistokokemuksensa lisäksi opettanut veistotaitoa myös tulevalle sukupolvelle. Puun kanssa työstäminen on ollut verissä muullakin perheellä.

Enemmän Martti Parkkamäestä voit lukea Metsä-Pohjanmaasta. Sivulla 15 on hänestä artikkeli.

Kysyin myös tuotteiden markkinoinnista kun tuotteissa ei hintalappuja näkynyt. Se onkin alan ongelma, koska koristeveisto vie paljon aikaa ja tuotteiden hinta nousee ilman markkinointiporrastakin korkeaksi. Jos tuotteita haluaa veistää, ei voi olla koko ajan niitä itse markkinoimassakaan.

No kaikesta huolimatta jurvalaista tuotantoa kannattaa hankkia jos sitä vain on saatavissa. Parkkamäki kertoi että joskus muualta päin vierailevat ihmiset ovat ihmetelleen miksei tuotteita ole Jurvasta saatavissa. Olisikohan tässäkin Kurikan päättäjillä ja kehittäjillä jonkinlainen alan markkinoinnin tukemisen paikka.

Kurikan kaupunginvaltuusto 15.12.

Keskiviikko 17.12.2008 klo 11.24 - Tigru, yli-innokas tiikeri

Kerrotaan se nyt mytologiankin muodossa muistoksi historiallisesta päivästä. Kaikkihan perustuu siihen että kokoomus ja perussuomalaiset pudottivat vaaleissa vahingossa munankuoren puusta niinkuin Nalle Puh aikoinaan.

Taivaankannen kannattelijat

Kurikassa on jonkin aikaa pidetty yllä Nalle Puh -neuroosia. Melkein kaikki ovat pelänneet että taivas putoaa niskaan. Joidenkin mielestä se putoaa väistämättömästi, joidenkin mielestä taivasta on kannatellut vain titaani jonka nimi on Matti Ollila. Kreikkalaisessa jumaltarustossa Atlas kannatteli taivasta paitsi käsillään, myös päällään.

Uuden Kurikan kaupunginvaltuusto kokoontui ensimmäisen kerran 15.12.2008 ja valitsi johtoonsa uuden titaanin. Sydämelliset onnittelut Pekka Heikkilälle myös minun puolestani. Luotan sinuun tehtävässäsi lyhyen tutustumisemme jälkeen ja toivon että kaikki laittavat pois antipatiansa ja antavat tukensa valtuuston puheenjohtajalle, kuin myös koko puheenjohtajistolle. Lasse Mukkala on pitkäaikainen yhteistyökumppanini kylien kehittämistoiminnassa, Raimo Mäkynen on johtanut puhetta aikoinaan nuorisolautakunnassa jonka jäsen olin ja Juha Mikkilästä parhaiten mieleen on jäänyt tietenkin tilanne jossa hän kehui minua rauhalliseksi ja luotettavaksi perheenisäksi. Kurikkalaisia teitä laitoimme myös joskus hallituskauteni aikana yhdessä järjestykseen. Toivottavasti Juha muistat vielä pitää Hakunintietä ylhäällä listalla.

Lappalaiset ovat kannatelleet taivaankantta pystyttämällä patsaan, vereldenradin (maailmanpatsaan) maan ja taivaan väliin. Maailmanpatsaan ääressä palvottiin "veralden olmai" -jumalaa, jonka uskottiin ylläpitävän koko maailmaa.

Toivottavasti Kurikassa ei tällaista maailmanpatsasta tarvita ja Matti "Nimrod" Ollila saa siirtyä uusiin tehtäviin valtuustossa myöhemmin tehtävien valintojen mukaan. En tarkoita patsaalla kielteistä asiaa, vaan vain sitä että nykyinen johto ottaisi vastaan sen vastuun joka kuuluu nyt heille eikä odottaisi että vanha puheenjohtaja olisi vielä vastuussa taivaiden kannattelusta.

Suora selostus valtuustosalista

Koska pidin yllä valtuustosta suoraa lähetystä, en puutu muihin valintoihin muutoin kuin onnittelemalla myös hallituksen puheenjohtajistoa. Toivottavasti Margit Parkkamäki, Pentti Ylinen ja Maire Lammi saavat hallituksessa valmistelurauhan ja myös kaiken mahdollisen tuen kurikkalaisilta. Onnittelut erityisesti Margitille, koska sinulla tulee olemaan nyt kädet uskomattoman täynnä työtä. Olet mukana niin monessa ja vielä aktiivisuutta vaativassa tehtävässä että tarvitset jaksamista ja terveyttä!

Viime kauden puheenjohtaja antanee sinulle hyviä neuvoja alkuun pääsemisessä. Hän on se Nalle Puhissa mainittu Viisas Pöllö.

Ja ettei nyt unohtuisi, niin uusi kaupunginjohtajakin valittiin. Onnea myös Paavo "Risto Reipas" Tyrväiselle ! Hän on tulossa "Puolen hehtaarin metsään" Luumäeltä.

Suora selostus löytyy klikkaamalla: Valtuusto 15.12.2008

Talousarvio eli Sammon taonta

Agricola sanoi aikoinaan että Väinämöinen oli virsien takoja. Tietynlaisella tiedolla, kasvatuksella, ohjauksella ja manipuloinnilla voidaan takoa kasaan mitä tahansa. Myös Kurikan talousarvio.

Olin kokouksesta pois talousarvion käsittelyn aikana. Olen kuullut kuitenkin jälkikäteen että sitä taottaessa salista kuului normaalia suurempi kalske ja meteli. Budjetti oli kuuma ja tulinen, sitä käännettiin, taottiin jälleen, lisättiin rautaa ja lopulta saatiin taos valmiiksi.

Nyt kun takojat katsovat taideteosta, niin siihen ei olla hikisestä illasta huolimatta tyytyväisiä. Sammon rattaat pyörivät tehottomasti, korvat joista sitä nostetaan, ovat liian pienet sillä Sampo on aivan liian täynnä investointeja ja juuret eli käyttötalousmenot ovat aivan liian lujassa Kurikan maaperässä.

Mitään ei voi enää muuttaa.

Taitava takoja, Seppo Ilmarinen

Ilmarinen keräsi aikoinaan kultaa ja hopeaa ja rupesi tekemään niistä naista itselleen. Pumpattava Barbara ei käynyt, se ei saanut olla täynnä ilmaa vaan sen hiusten piti olla kultaa ja pään hopeaa.

Tulevaisuuden Sammon taonnassa on oltava taitava. Talousarviossa ei saa olla ilmaa, vaan kaiken on oltava arvometallia. Tyhjää ei kannata takoa.

Mutta miten saadaan pidettyä luolat ja polut kunnossa ja infra muutenkin sellaisessa kunnossa ettei hopeaa ja kultaa tarvitse lähteä hakemaan muualta.

Viimeaikaisten tekstieni johdosta minusta on vedetty johtopäätös ettei "puolen hehtaarin metsän" käyttötalousmenoihin eli Nasuun ja Puhiin ei saa sattua. En tiedä ottaneeni sellaista kantaa missään, mutta sen tiedän että kuntaliitos tuo jokaiselle metsän eläimelle viiden vuoden työsuhdeturvan ja eläinten vähentäminen on luonnollista poistumaa lukuunottamatta asia johon voidaan palata vasta viiden vuoden kuluttua. Nasun ja Puhin palkkakulut eivät ole ainoa käyttötalousmeno.

Tulevaisuudessa tarvitaan vain paljon hyväntahtoisuutta jokaista metsän asukasta kohtaan.

Jolla on korva se kuulkoon mitä Nalle Puh sanoo!

Menneet ajat

Lauantai 15.11.2008 klo 16.32 - Juhani Eilola

Mikä sopisikaan paremmin ensimmäisen blogitekstin teemaksi kuin menneet ajat. Blogihan elää tästä päivästä pääsääntöisesti elämäänsä eteenpäin.

500 vuotta sitten Merijärvellä asusteli ensimmäinen Eilola. Sukunimen uskotaan syntyneen kahden talon erilaisista luonteenominaisuuksista: iloluontoisesta Ilolasta ja vakavamielisestä Ei-Ilolasta. Onnekseni tuo ei pidä paikkaansa. Merijärvellä oli kyllä vain kaksi taloa, Karkulahti ja Eilola, mutta Karkulahti ei ollut sen iloluontoisempi paikka kuin Eilolakaan, mieluummin päinvastoin.

Nimi lienee syntynyt sen sijaan isännän nimestä. Elof käsittääkseni viittaa norjalaiseen etunimeen. Elofia ryhdyttiin historiankirjojen mukaan kutsumaan Eeloi-isännäksi. Eilola on siis syntynyt käytännössä Olavi-nimestä, tosin sen kantaja oli joku viikinkikansan edustaja ;-)

Eelofin vaimon nimi oli muuten Lucia. Lucia toi valoa Merijärvelle... tutkiessani historiaa molempien jalanjäljet ovat hämärän peitossa, mutta olen laatinut mielikuvituksissani heille esi-historian. Turunlinnasta nimittäin katosi, karkasi tai kaapattiin mystisesti noihin aikoihin Lucia-niminen neito, ilmeisesti prinsessa. Hän on luultavasti karannut nuoren viikinkisankari Elofin matkaan. Viikinkiaika tosin päättyi jo 1100-luvulla, mutta historia on osoittanut että juuri tällä viikinkien sukuhaaralla on tehokas lisääntymisvietti. Itsellänikin on viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta.

Olen myös jättien sukua, nimittäin Kurikan jätin Juha Miedon. Olemme molemmat polveutuneet Muurimäestä. Ja jos se ei riitä, niin olemme joskus myös suunnistaneet samassa kaupungin viestijoukkueessa. Oheisessa kuvassa pikkupikkuserkut vaihtavat kapulaa.

Ja kun olen vielä sukua kuuluisan tutkimusmatkailijan Samuli Paulaharjun vaimolle Jenny Paulaharjulle, niin näistä pitäisi muodostua aika jäyhä yhdistelmä.

Mutta eipä ole syntynyt... lopputulos on enemmänkin "anteeksi että olen olemassa" -tyyppinen.

Mutta ehkä nämä sankariainekset heilläkin ovat putkahtaneet esiin vasta vanhemmalla iällä.