On vaikea ymmärtää

Perjantai 16.11.2012 klo 1.04 - Juhani Eilola

Kun kohdataan

Suomi on hieno maa ja Kurikka hieno kaupunki.

Kun tapaan ihmisiä työn puitteissa, niin varsinkin kaikki asiakkaat ovat pääosin hyväntuulisia ja saamani palaute heiltä on ollut lähes aina myönteistä. Työtoverit ovat ahkeria ja kiireisiä, mutta silti kahvi- tai ruokapöydässä heidän kanssaan on mukava ja joskus hauskaakin olla. Minusta tuntuu että kaikki kunnioittavat toistensa tekemistä.

Hyvät ihmissuhteet ja innostava ympäristö antavat ihmiselle aina voimaa tehdä velvollisuutensa ja enemmänkin.

Urheilussa ja joskus työelämässäkin arvostusta osoitetaan mitalein, mutta jokapäiväinen lähimmäisen arvostus jaksaa kestämään paremmin työssä ja arjessa. Kuvassa Jaana Mäenpään MM-mitaleita.

Kun kirjoitetaan ja tekstaillaan

Mutta kun mennään blogikirjoitteluun ja paikallislehtien yleisönosastohin tai tekstiviestipalstoihin, niin Kurikkakin muuttuu, ei aina mutta aika ajoin, melkein keskiaikaiseksi sotatantereeksi josta puuttuu enää noitien ja kerettiläisten roviolla polttaminen.

Olen miettinyt ja kysellyt asiantuntijoiltakin mistä tuollainen mielen kaksijakoisuus voi johtua. Heidän mukaansa perussyitä on suhteellisen vähän.

Ensimmäinen syy on se ettei oma elämä ei tyydytä vaikka se päällisin puolin olisikin näyttävää. Ellei takana ole huono henkilökohtainen taloustilanne johon etsitään syyllisiä, niin sitten se yleisin syy on huono parisuhde.

Minun mielestäni nämä eivät selitä kaikkea. On minullakin huono taloudellinen tilanne. Parisuhteesta en sano mitään, mutta mikään ei sytytä minussa halua häpäistä ketään.

Onko se paras selitys sittenkin alkoholi? Sitä on pakko jäädä miettimään. Kuinka moni kirjoittelee vihaa, kateutta ja omaa ahneutta huokuvia viestejä selvänä? Alan epäillä tietävätkö kirjoittajat ennen aamua edes sen mitä ovat kirjoitelleet? Jeesus huusi ristiinnaulitsijoilleen anteeksiantoa koska he eivät tienneet mitä tekivät. Tietämättömyys olisi kuitenkin se lohdullisin vaihtoehto.

Mitä ihminen miettii, mikä vituttaa

Äskettäin on julkaistu kaksi enemmän tai vähemmän, ehkä mieluummin vähemmän, virallista tutkimusta siitä mikä ihmisiä eniten "vituttaa" tai mitä ihmiset eniten ajattelevat.

Yllätystulos tuskin on se että ihmisiä vituttavat eniten toiset ihmiset. Vitutuksesta voi olla hyötyä esim. kylmällä. Ellei ketään koskaan olisi kylmä vituttanut niin ehkä tuli olisi vieläkin keksimättä. Niin kerrottiin tämän tutkimuksen tiimoilta. Mutta toiseen ihmiseen vittuuntumisella on pääasiassa huonoja seurauksia.

Käsittääkseni molemmissa tutkimuksissa ikä rauhoitti ihmistä. Ajattelu keskittyi vanhempana enemmän terveyteen, elämän tarkoitukseen ja kuolemaan. Vitutuksen aiheita oli myös yleensä vähemmän.

Selätetään vitutus ja mietitään hyvää lähimmäisistä. Se Raamatun ajatus että meidän pitäisi käyttäytyä lähimmäisiä kohtaan niinkuin toivoisimme meitä kohtaan käyttäydyttävän, on hyvä ajatus! Auttaisiko esimerkiksi hyvä ruoka?

Valheesta valoon

Tiistai 3.1.2012 - Juhani Eilola

Valheella on pitkät jalat

Suomalainen sananlasku paljastaa että valheella on lyhyet jäljet. Viron kielessä puhutaan lyhyistä jaloista. Kaikki me kuitenkin tiedämme että valheella on taipumus ennen paljastumistaan kertautua.

Valheita joudutaan jatkamaan uusilla valheilla ja lopuksi ollaan niin pitkien ja mutkaisten länkisäärien varassa ettei enää pysytä tolpillaan. Askel voi ehkä olla hetken aikaa mahtavan pitkä ja upea, mutta sitä nolompaa on lopulta rojahtaa mahalleen alas ja jäädä valheesta kiinni.

Ari Turunen on kirjoittanut kirjan valheen, vääristelyn ja vilpin historiasta. Hänen mukaansa olemme tottuneet pitämään totuutena kaikkia itsestämme kerrottuja kauniita asioita. Niitä omia piirteitämme, joita emme halua kuulla pidämme valheina.

Koska ihminen alitajuisesti ymmärtää tässä oman tarkoitushakuisuutensa, hän mielellään kirjoittelee haukkuja yleisönosastoihin ja blogeihin nimettömänä ja viestittelee tuntemattomasta numerosta.

Jos jotakuta taas halutaan imarrella hyödyn saamiseksi, niin silloin se tehdään omalla nimellä. Suomessa on opittu imartelu jo niin hyvin että sitä tehdään selän takana että se kuulostaisi aidommalta. Tavallinen imartelu ja nuoleskelu on opittu jo tunnistamaan.

Politiikassa vääristely on arkipäivää, koska totuutta tärkeämpänä pidetään lopputulosta. Sen takia asiantuntijoiden, valtion ja kuntien toimesta ylläpidettävän tiedotuksen on pystyttävä antamaan aitoa ja oikeaa tietoa. Ei auta sekään että tiedotus jätettäisiin sikseen, sillä on se niinkuin Ari Turuneen sanoo:

"Hiljaisuus on huhujen äiti ja salaisuus juorujen äiti!"

Kannattaa kuunnella tämän laulun sanat. Raappanan sanoituksesta löytyy ideaakin.

Tie, totuus ja elämä!

Seuraava video on jurvalaislähtöisen pastori Hannu Mikael Ojalan musiikkia. Nuo hänen Gospel-videonsa ovat tosi nautittavia ja hauskojakin. Tässäkin videossa hän on monistanut itsensä kolmelle kitaralle ja lauluun. Laitoin ensin tähän kappaleen Valoon, mutta tämä on katsottavampi joten pysytään totuudessa.