Varo narsistia

Torstai 3.12.2009 klo 9.07 - Juhani Eilola

Narsismi on lyhytnäköistä, narsismi on väkivaltaista, narsisti karehtii, kerskailee ja pöyhkeilee, narsisti käyttäytyy sopimattomasti, etsii omaansa, katkeroituu, muistaa kärsimänsä pahan, hän ei iloitse totuudesta, vaan iloitsee yhdessä vääryyden kanssa; mitään narsismi ei peitä, mitään se ei usko, mitään se ei toivo, mitään se ei kärsi.

(Muunnelma 1.Kor.13:4-7)

---

Häiriökäyttäytyminen

Palaan vielä kerran tuohon Salon kirjaan "Varo narsistia". Narsisteja on sen verran paljon, noin 1% kansalaisista, että sitä varten on perustettu Narsistien Uhrien Tuki ry. Heillä on omat kotisivunsa, joilla varmasti useankin lukijan kannattaa vierailla. Laskurin perusteella sivuillani on nimittäin vieraillut yli 260 kertaa narsisti.

Seuraava lainaus on mainitsemiltani sivuilta ja on monilta osin lähellä tuota ylhäällä olevaa korinttolaiskirjeen muunnelmaa:

"Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus. Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute."

Itsetutkistelun paikka

Ehkä tässä on meille kaikille itsetutkiskelun paikka. Tutustu uhrien sivuihin ja mietti oletko itse uhri, onko itselläsi narsismin piirteitä, onko sinulla uhreja ? Vai oletko ollut täysin huomaamaton narsismisi suhteen ja alat huomata narsismin piirteitä itsessäsi vasta tätä lukiessasi?

Kurikka on Mensan tulosten perusteella maailman älykkäin paikka. Se ei kumoa yleisen narsismin mahdollisuutta kodeissa, työpaikoilla, luottamustoimissa, harrastuksissa, politiikassa ja siellä missä se tuntuu pahimmalta: uskonnollisten yhteisöjen toiminnassa.

Viimeksimainitussa tapauksessa kannattaa tutustua myös Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n sivuihin. Tosin UUT ei ole aivan puolueeton järjestö käsittelemään asiaa. Myös Kurikassa on ilmennyt uskonnollista narsismia. Tässä asiassa myös minuun voi ottaa yhteyttä.

Jos koet narsismia jonkin ideologian tai uskonnollisen yhteisön sisällä, niin se ei tee itse ideologiaa vääräksi. On ymmärrettävä että narsismi on persoonallinen ongelma.

Onkohan tässä narsistilehmä? Kauniin ulkokuoren alla saattaa piillä yllätyksiä !

Tommy Tabermann

Sunnuntai 22.11.2009 klo 22.04 - Juhani Eilola

Antaminen on aina mahdollista

Juuri äsken päättyi televisiossa Tommy Tabermannin haastattelu. Joka kerta kun hän puhuu, tuntuu että hän on oivaltanut elämästä ja tässä tapauksessa kuolemastakin sata kertaa enemmän kuin keskiverto suomalainen. Vaikka meillä on hiukan erilainen maailmankatsomus, niin jos joku pitäisi nimetä idoliksi, niin Tabermann on aika lähellä sitä.

Hän uskoi ettei ihminen mene niin yksin kuoleman rajan yli kuin yleisesti uskotaan. Kuoleva saa täältä mukaansa jotain toiselta ihmiseltä.

Hän piti tärkeänä myös sitä että ihminen jättäisi tänne vertauskuvallisesti siementä eikä haavoja. Silloin ihminen voi hyvillä mielin, hymyssä suin katsoa rajan takaa omia jälkiään. Tuntuu että meistä moni jättää taakseen jälkiä joita rajan takaa voi vain hävetä. On jonkinlainen onni jos ne jäljet on tehty edes nimimerkillä.

---

Nämä kaksi peikkoa palvelivat asiakkaita Kaskisten merimarkkinoilla. Heiltä jäi jälkeen ystävällisyyden ja ilon siemeniä. Ei tarvitse itse olla täydellinen ollakseen ystävä toiselle.

Kuolleiden kuukausi

Tiistai 17.11.2009 klo 7.00 - Juhani Eilola

Marraskuun 17. päivä, tuhon päivä

Useissa mytologioissa marraskuu on kuolleiden kuukausi. Sana marras tarkoittaakin kuollutta.

Meksikolaiset viettivät aikoinaan vainajien juhlaa 17.11. koska he uskoivat että maailma on kerran aikaisemmin tuhottu samana päivänä. He pelkäsivät että aikojen lopussa ihmiskunta tuhoutuisi myös tämän saman päivän aikana. Nyt on se päivä vuodesta.

Myös Raamatun vedenpaisumus alkoi samana päivänä!

---

Todellisen elämän päivä

Vaikka maailma ei tuhoudukaan fyysisesti tänään, niin aika monilta todellinen maailma on henkisesti kadonnut jo aikapäiviä sitten.

On paljon rikkaita joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten pienillä tuloilla suuri osa kansasta elää. Heidän arkinen käsityskykynsä on täysin hämärtynyt oman palkkauksensa lumossa. Käsittämättä toisten ihmisten arkipäivän taloushuolia, on helppo esittää ja vaatia heiltä mahdottomia.

Yleinen mielipide on vaikuttanut siihen että yhteiskunnallisissa, esim. kaupunkien viroissa toimivien ihmisten palkkoja luullaan tähtitieteellisiksi. Automaatinen oletus on että palkat ovat useita tuhansia euroja vaikka enemmistö ainakin maaseutukunnissa on töissä alle 2000 euron bruttotuloilla.

Kunnissa on puhuttu paljon lomarahojen leikkauksista. Monelle perheelle juuri se osa palkasta on kuitenkin vuosittainen talouden pelastaja - ehkä ainoa mahdollisuus lomailla tai ainoa mahdollisuus ostaa uusi pyykkikone. Niiden joilla eläke tai ansiosidonnainen työttömyyskorvauskin on moninkertainen, on vaikea asettua pienituloisen asemaan.

Ja jos ajattelemme koko yhteiskuntaa, nämäkään pienituloiset eivät ole yhteiskunnan vähäosaisimpia. Silti joskus sosiaaliturva tuo paremman toimeentulon kuin työ toisi.

Kaukana todellisuudesta

Yksityistämisestä ja liikelaitostamisesta on puhuttu aina. Me yrittäjät esitämme usein väitteitä siitä miten paljon kustannustehokkaammin meidän keinoillamme hoidetaan kuntien asiat verrattuna niiden omiin henkilökuntiin. Olen myös osa henkilökuntaa. Yksityistämällä palveluja olisin edelleen se sama työntekijä, nyt vain laskuttaisin sen hiukan yli 10 euron sijasta vähintään 30 euroa.

Kun yhdistetään nämä kaksi aikaisempaa harhaa: Kuvitelmat kuntien suurista palkoista ja väite joidenkin valikoitujen ihmisten ylivertaisesta ahkeruudesta ja tehokkuudesta, päästään yhtälöön jota monissa kunnissa on käytetty. Kasvaviin menoihin.

Kukaan ei ole menojen kasvusta vastuussa eikä todellisia kuluja seurata. Ei myöskään yleistä palvelutason laskua. Jos seurataan, niin tällaisia järjestelyjä vedetään usein takaisin.

Uusia järjestelyjä tehtäessä usein selitetään että uutta järjestelmää käyttöön otettaessa tapahtuu väliaikainen kustannusten nousu, mutta uudistus on pitkällä aikavälillä kannattava. Tämä pitää vain harvoin paikkansa ja usko tähän pysyy yllä vain todellisuudentajussa tapahtuneen pään sisäisen maailmanlopun takia. Esimerkkejä yhteiskunnalle kannattamattomista uudistuksista löytyy jokaisen läheltä.

Siksi kaikki tämäntyyppiset muutokset pitää tehdä todella harkiten.

Kaikkitietävyyden ilo

Torstai 23.7.2009 - Juhani Eilola

"Kuka on oikeassa? Kukin omalla tavallaan, mutta ei välttämättä toisen realiteettien läpi tarkasteltuna."

Rauni-Leena Luukanen-Kilde: Tähtien lähettiläs siv.107

---

Tuttua politiikasta, uskonnosta ja blogikeskustelusta

Oikeassaolemisen ilo näkyy selvästi ainakin noilla kolmella alueella. Yleensä se näkyy aina parhaiten teoreettisella tasolla eli silloin kun omaan oikeassaolemiseen ei tarvitse itsekään uskoa. Pääasia että osaa oman oikeassaolemisensa perustella hyvin ja saa toisen hiljaiseksi, tyhmäksi tai ainakin vähemmän tietäväksi kuin minä itse.

Heti kun oikeassaolemisen perusteella pitää tehdä päätöksiä joilla on taloudellisia tai muita konkreettisia vaikutuksia, oikeassaolemisen taso laskee. Kovaääninen kaikkitietävä ihminen voidaan valita esim. valtuustoon, jossa hän onkin yllättävän hiljainen. Päätökset eivät olekaan yhtäkkiä niin yksinkertaisia koska asiasta alkaakin paljastua uusia ulottuvuuksia toisten ihmisten realiteettien läpi.

Oikeassaoleminen ei olekaan enää helppoa kun itse pitää uskonnollisten oppien mukaan olla jollekin asialle uskollinen.

Otsikosta itse asiassa puuttuu yksi aika isokin oikeassaolon foorumi. Se on koti. Siellä saattaa olla joku joka on aina oikeassa ja voi jopa terrorisoida oikeassaolemiselaan koko perhettä ja sen elämää.

Onko oikeassaoleminen hyväksyttävää?

Siinäpä kysymys.

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Toinen oikeassaolija jolla on päinvastainen oikeassaolo, saattaa ärsyyntyä. Oikeassaolojen ristiriidasta saattaa syntyä riita, joka varsinkin blogikeskusteluissa on kuin kärpäspaperi. Oikeassaolijoiden ympärille alkaa syntyä heihin tahmaantuneita lisäoikeassaolijoita ja puolustelijoita.

Toiselta kantilta lähestyttynä oikeassaolija saa ehkä omasta oikeassaolostaan tyydytystä. Hän on onnellinen saadessaan olla oikeassa ja viisas. Jos ympärilläolijat ovat alan ammattilaisia tai muuten ymmärtävät ihmisen psyykettä, niin he voivat hyvinkin hyväksyä sen.

Kolmannelta kannalta katsottuna oikeassaoleminen saattaa aiheuttaa omia sisäisiä paineita, koska vilpitön oikeassaolija ennen pitkää huomaa ettei hän olekaan aina oikeassa.

Oikeassaoleminen on siis hyväksyttävää silloin kun ympärillä olevat lähimmäiset kestävät sen. Jos oikeassaolo on laadultaan sellaista että sen synonyymi voisi olla YLPEYS, niin silloin kyse on yhdestä kuolemansynnistä.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä... Oikeassaoleminen käy katastrofin edellä...

Vai olisiko tämä kirjoittamani totta ?

---

Oikeassaolemisen testi

Hain Googlella kymmenen ensimmäistä jotka ovat aina oikeassa:

1. Nettikasinolla asiakas on aina oikeassa
2. Äiti on aina oikeassa
3. Lukija on aina oikeassa
4. Nainen on aina oikeassa
5. Asiakas on aina oikeassa
6. Vaimot on aina oikeassa
7. Toimittaja on aina oikeassa
8. Katsoja on aina oikeassa
9. Tri Phil on aina oikeassa
10. Isoin joukko on aina oikeassa

Aika yllättävää ettei siinä ollut anoppia...

Elämäntapana katkeruus

Lauantai 18.7.2009 klo 21.14 - Juhani Eilola

Katso, tämän minä ainoastaan olen löytänyt; että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi; mutta itse he etsivät monia mutkia. (Saarnaaja 7:30)

---

Matkan varrella sattunutta

1. Keskiviikona olimme pienellä porukkalenkillä ja juoksimme vierekkäin pyörätiellä. Samaan aikaan kauniista ulkoilmasta oli nauttimassa vanhempi pariskunta joista herra ajoi edellä. Tietenkään meidän ohi ei kunnolla sopinut, joten siitä silmin nähden ärtyneenä herra ilmoitti haluavansa ohi. Taakse kuului vielä jälkikommentointi: "...keskellä tietä..." Ja niin vanhempi herra ja rouva jatkoivat matkaa vierekkäin keskellä tietä.

2. Perjantaina olin kirjakaupassa ja etsin alimmalta hyllyltä PHP-opaskirjaa. Yhtäkkiä takana oleva herra kuulutti kovalla äänellä: "Te vihreäpaitainen herra siellä hyllyjen välissä, te ette seuraa mitä selkänne takana tapahtuu, tätä kauppaa ei ole rakennettu teitä varten...."

3. Naapuriblokissa on kommentoijien toimesta varsin paljon vaadittu viranhaltijoita osallistumaan keskusteluun. Jos joku osallistuu keskusteluun ja puolustautuu, niin hyvä esimerkki on seuraava kommentti: "Ainakin neljätoista(14) kertaa Juhani! Voi taivahan talikynttilät tätä omassa erinomaisuudessa kieriskelemistä!"

4. Tasapuolisuuden nimissä toisessa naapuriplogissa eräs kirjoittaja kertoi tarinaa seuraavaan tyyliin: "Matti soitti taannoin hädissään kaupungintalolle ja kysyi:"Onko Juhani tavattavissa?".Hänelle vastattiin rehellisesti:"Ei ole,kyllä sinun täytyy tällä kertaa pyyhkiä itse".

---

Elämäntapana katkeruus

Itselleni näillä tapahtumilla ei ole mitään merkitystä, mutta mieleen tulee pakostakin se miksi vanhemmat mieshenkilöt ovat alkaneet käyttäytyä jatkuvasti näin katkeransävyisesti. Saarnaaja sanoi mielestäni hyvin - ihmiset tekevät elämäänsä monia turhia mutkia. Yksi keino on etsimällä etsiä koko ajan kiukulleen kohteita.

En minä tiedä onko pohjimmiltaan takana katkeruus omista elämänkokemuksista, kateus vai jonkinlainen mielikuvitusmaailma joka on täynnä kuviteltuja salaliittoja. Ehkä eri miehillä eri asiat.

---

Vai olisiko saarnaajalla parempi vastaus?

"Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi; naisen joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu." Saarnaaja 7:27

---

Sisäisen puutarhan paluu

Hyvä ulkoilupäivä, oman mielikirjallisuuden hankinta, nautinnolliset hetket Matin blogin parissa ja oma kirjallinen harrastushetki - eivätkö ne mene pilalle jos niiden parista pitää poistua aina vihaisena? Eikö elämä mene muutenkin pilalle kun vieraillekin ihmisille pitää joka paikassa kohtuullisen tyhjistä asioista "kiukutella"?

Ehdotan että tällainen ihminen kulkisi kappaleen matkaa sitä polkua pitkin joka johtaa sisäiseen puutarhaan. Ja jos mitään ei löydy, niin puutarhaan saakka. Ehkä sieltä löytyy joku syy - ei vain tällaiseen elämäntapaan, vaan myös muihin ongelmatilanteisiin.

Se mitä ruokit!

Lauantai 28.2.2009 klo 9.47 - Juhani Eilola

Aira Samulin oli juuri äsken vieraana Huomenta Suomi-ohjelmassa. Oli pakko siirtyä tähän ja tehdä omia muistiinpanoja aiheesta. Tämä liittyy nyt tiiviisti muuhun tämän blogin sisältöön.

---

Elämänviisautta

Kirjoitin pari päivää sitten siitä, että vanhoilla ihmisillä on viisautta jota nuorempien tulisi kuunnella. Kun Aira Samulinilta kysyttiin pitkän elämän salaisuutta, niin hän kertoi terveistä elämäntavoistaan ja päätti puheenvuoronsa kysymykseen:

"Jos sinulla on kaksi koiraa, niin kumpi niistä voi hyvin?"

Vastaus: Se kumpaa sinä ruokit!

Aira Samulin tarkoitti tässä elämänasenteita.

Jos ihminen ruokkii kielteisiä asioita niin kielteisyys voi hyvin. Jos ihminen ruokkii myönteisiä asioita niin myönteinen elämänasenne voi hyvin. Myönteisten asioiden ruokkiminen on hänelle yksi pitkän iän ja hyvinvoinnin salaisuus.

Koira on ihmisen paras ystävä, kumpaa koiraa sinä ruokit? Ruokitko sitä koiraa joka on tukenasi silloin kun sitä tarvitset?

 

Yhteiskunnan ruokkiminen

Tätä voi soveltaa myös yhteiskunnallisesti.

Jatkuvien kielteisten ja vihamielisten asenteiden ja asioiden ruokkimisella kielteinen ympäristö voi hyvin. 

---

Kuvassa oleva ikkunaluukku, näyttää erilaiselta eri ihmisten silmissä riippuen siitä mistä suunnasta ja millä asenteella sitä katsoo. Vastakkain ovat valta ja tuomio, turva ja turvattomuus, toivo ja toivottomuus, elämä ja kuolema jne...

---

Myönteisten asioiden ruokkiminen luo myönteistä ilmapiiriä ja tuo toivoa ja pitkää ikää. 

Kurikasta ei koskaan voi tulla todella onnellisten ihmisten kaupunkia ennenkuin myönteinen ja lämminhenkinen ajattelu voi hyvin ja siitä tulee vallitseva elämäntapa kurikkalaisten keskuudessa. Se ei ole pelkästään poliitikkojen tehtävä, sen on ulotuttava koko yhteiskuntaan.

Toivon että näitä ruokkijoita alkaa löytyä joka suunnasta kuntaa. Ruokitaan myönteistä ajattelua. Pyritään kaikessa ruokkimaan lämmintä suhtautumista muihin ihmisiin. Se luo tulevaisuuden toivoa, turvallisuuden tunnetta, oikeita päätöksiä sekä hyväntahtoista ja rakkaudellista ilmapiiriä.

Tämä koskee kaikkia ikäluokkia, kaikkia poliittisia ryhmiä, kaikkia kansalaisryhmiä ja yhteiskuntaluokkia.

Mieti voisitko sinä olla yksi ruokkija? Mieti karehditko naapuria, naapuriyritystä, ketä tahansa, ruokitko kateutta vai ruokitko itseäsi olemalla iloinen naapurin menestyksestä. Sillä säädät oman elämäsi pituutta ja kurikkalaisen elämänasenteen mittaria.

Rauhoittumisen aika

Keskiviikko 25.2.2009 klo 13.26 - Juhani Eilola

Nyt on aika rauhoittua, vähentää kaikenlaista stressiä elämässä.

Oman elämän pitäminen omissa käsissä on kuitenkin arkipäivän elämän tärkeitä asioita. Vai kuinka on, te psykologian ammattilaiset jotka mahdollisesti luette tätä blogia?

Jos kaikki riippuu muista ja joka ikinen hetki joutuu "hyppimään muiden pillien mukaan", niin onko elämä menetetty.

---

Mikä kuuluu meille?

Erilaiset uskonlahkot sekaantuvat mielellään muiden ihmisten asioihin. Varsinkin silloin kun heidän tekonsa näyttävät moraalittomilta tai edustavat toista uskontoa.

Poliitikot vievät mielellään toisiltaan kunniaa ja jotkut haluavat menestyä muita arvostelemalla. Eivät niinkään omilla ansioillaan.

Jotkut ihmiset haluavat olla ihan rauhassa ja syrjäytyä. Eräs edesmennyt hyvä ystäväni ihannoi pummielämää. Hän näki sen huolettomimpana mahdollisena elämänmuotona. Ei tarvinnut olla kenellekään taloudellisessa vastuussa. Jos olikin niin siitä ei tarvinnut välittää, eikä tarvinnut elää liian kauan.

Miksi toisten asiat kuuluisivat meille? Otetaan rauhallisesti ja unohdetaan muut. Jos helvetti on olemassa, niin antaa ihmisen mennä sinne. Jos poliitikko putoaa luottamustehtävistään, niin antaa pudota. Jos joku syrjäytyy, niin hän voi halutakin sitä.

Mikä minä olen muita neuvomaan?

Nyt on minun aikani

Nyt on minun aikani rauhoittua. Kirjoitellaan runoja jos huvittaa, mennään lenkille ja ulos jos huvittaa, tehdään mitä huvittaa !

Velvollisuudet vain on ensin hoidettava. Kesken olevat mittaustyöt, kesken olevat ATK-sopimukset. Jurvan pohjakartta. Kahden lapsen saattaminen maailmalle. Oman talon remontointi. Jätejärjestelmän uusiminen, eläkepäivien talouden turvaaminen, velkojen maksaminen, auton katsastus, puutarhan laittaminen. Tekemistä on paljon.

Koska on se nyt kun on minun aikani?

Hyllyssä on tohtori Philin kirja "Pidä huolta itsestäsi", siellä on Richard Wisemanin kirja "Onnen tekijät", Markku Ojasen "Hyvään elämään", Philip Yanceyn "Sielun suuri seikkailu" ja Laurence Morehousen " Järkevästi huippukuntoon 30 viikkominuutissa".

Löytyisiköhän niistä apua elämän hallintaan?

Sydämen puutarha osa 2

Sunnuntai 8.2.2009 klo 2.13 - Juhani Eilola

Tänään en saanut itsestäni irti sitä mitä halusin. Uhrasin parhaat hetkeni turhalle väittelylle. Mutta laitetaan nyt osa 2 vaikka en olekaan siihen tyytyväinen. On pakko kirjoittaa vielä ainakin osa 3, jossa on oma puutarhani. On vain niin vaikeaa tunnustaa mitä sieltä löytyy. Tai ehkä en tunnustakaan.

---

1. Puutarha: Poliitikko

Ensimmäinen puutarha jossa vierailemme, kuuluu poliitikolle. Hänestä on helppo aloittaa.

Hänen puutarhansa rajoittuu kirkkaaseen väriin, jolla puutarhaa kiertävät seinät on maalattu. Yleisimmät värit ovat sininen, vihreä ja punainen, tässä järjestyksessä. Grand Kanyonin jälkeen värit voivat näyttää hiukan levottomilta ja irvokkailtakin, mutta varsinkin samaan väriin ihastunut matkailija voi kokea tulleensa turvalliseen paikkaan, joka näyttää siltä että siellä asutaan ja huolehditaan toisista.

Vilpittömästi muiden hyvää ajavien poliitikkojen kaivossa saattaa olla vettä - tai ainakin sitä tulee naapurien kaivoista. Mutta pahimmillaan lähde on tukkiutunut vuosikymmenten takaisista käyntikorteista ja vaalimainoksista. Ei ihme että poliittinen jano tuntuu koko ajan vain yltyvän.

Niillä joilla on vettä yllin kyllin, ei ole mitään hätää. He voivat ottaa rennommin ja keskittyä puutarhansa siistinä pitämiseen ja sen hoitamiseen rakkaudella.

Tunnen kurikkalaisia valtuutettuja joiden puutarhassa on paljon viherkasveja kuvastamassa siellä olevaa elämää. Osa on tosi kauniisti kukassa. Eräillä on jopa aina valmiina odottamassa kukkanen vietäväksi ystävälle tunnustukseksi ystävyydestä tai hyvästä työstä.

Hyvä poliitikko nukahtaa puutarhan perällä olevaan kotiinsa levollisesti, mutta paha poliitikko narskuttaa hampaitaan, on hengittämättä pitkiä aikoja ja kuorsaa niin että herää jo aamulla huonotuulisena uuteen päivään. Hän yrittää joka päivä aloittaa uuden elämän ja istuttaa kukkasen, mutta aina se kuolee muutamassa päivässä.

Poliitikolla on hieno terassi ja pitkä grilli juhlia varten. Jonkun grillissä on kanaa, jonkun kasviksia, jonkun possu, jonkun grillissä elävä ihminen.

Jos uskaltautuisin nimeämään tuntemani poliitikon yksi kerrallaan, löytäisin heidän puutarhoistaan hienoja yksityiskohtia. Esim. Heikkilän puutarhassa tuntuu käyskentelevän toinenkin hyvin lämminhenkinen ihminen. Saman asian voi aistia monen muunkin kurikkalaispoliitikon puutarhassa. Taustalla on usein hänelle itselleen arvokas tuki, puoliso tai joku muu joka osaa arvostaa ja tukea häntä.

Lapsia ja heidän kädenjälkiään unohtamatta! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

---

Toivotan ja toivon kaikille luottamusmiehille hyvää vaalikautta oman puutarhan suhteen. Huolehtikaa myös itsestänne ja perheestänne. Olen ehkä itse jäävi sitä sanomaan, mutta se lienee kaikkien psykologien toive.

Naapurisopu

Sunnuntai 4.1.2009 klo 12.50 - Juhani Eilola

Kurikan poliittinen tilanne on aiheuttanut melkoista "myrskyä vesilasissa". Onneksi myrsky on enemmän puolueiden ja kansalaisten välistä kuin näiden kahden liittyneen kunnan välistä.

Tähän poliittiseen tilanteeseen sopii aivan loistavasti vuonna 1924 Suomen Kuvalehdessä julkaistu pieni uutistyyppinen kommentti. Siltä varalta etteivät kaikki saa skannatusta tekstistä selvää niin alla teksti kirjoitettuna:

 

 

 

 

 

 

 

Kuvamme yllä esittää 7 kaivoa Pirkkalan Nokialta. Siinä on 5 kaivoa aidan tällä ja kaksi toisella puolella, kaikki 24 neliömetrin alalla. Mikä oivallinen suurkaivo olisikaan saatu yhteistoiminnalla. Nyt on kullakin asukkaalla oma kaivonsa ja se kovasti lukossa. Val.P.Lehtioksa

Vertauskuvallisuus

Kuvan vertauskuvallisuus Jurva-Kurikka -tilanteeseen on hämmästyttävä.

Meillä on rajan molemmin puolin omia kaivojamme ja niitä halutaan pitää visusti lukossa. Yhteistyön tarve ymmärretään, mutta jokainen pelkää että vesi omassa kaivossa pilataan. Ja jos totta puhutaan niin julkinen keskustelu on jo osittain sillä tasolla ettei kohta kukaan haluakaan yhteistä kaivoa. Usko loppuu halukkailtakin.

Toinen tarina kymmenien vuosien takaa

Muistan asiaan liittyvän toisenkin tarinan. Tämä tarina perustuu toteen, mutta kun se on levinnyt huhuna suusta toiseen, niin onhan se varmasti tapahtunut toisella tavalla. Mutta kerrotaan sekin opiksi.

Eräällä kylällä oli vierekkäin kaksi maataloa. Toinen tien vieressä ja toinen kauempana niin että kauemmalla talolla oli kukuoikeus tämän toisen tilan alueella.

Kauemman talon kissa oli koko ajan häiriöksi ja sanotaan nyt että vaikka kävi paskomassa lasten hiekkalaatikolle päivittäin.

Lopulta kissaan kyllästyttiin ja isäntä ampui sen ja heitti naapuritalon katolle.

Kun naapuri näki katolla kuolleen kissansa, niin hän otti kissan yöllä ja kiikutti sen naapurinsa vesikaivoon.

Kissa ehti mädäntyä kaivoon ennenkuin se huomattiin. Vettä juotiin luonnollisesti koko ajan. Kun kissa huomattiin, niin isäntä raivostui ja meni yöllä rakentamaan kulkuoikeustielle aidan. Tolppia oli 50 cm:n välein eikä naapuri päässyt seuraavana päivänä tielle.

No paikallehan kutsuttiin ensin poliisi, joka selvitti asian. Aita otettiin pois, mutta riita jäi kytemään.

Kun isännät jonkin ajan kuluttua tulivat kylätiellä vastakkain, niin siitähän oli molemmille seurauksena sairaalareissu.

Mitä me näistä opimme:

Ensiksikin mitään yhteistä ei rakenneta riidalla. Asioita ei ratkota puimalla niitä persoonattomasti yksin yöllä tai haukkumalla naapuria blogeissa. Sellaiset ovat yhtä sokeita kuin tarinamme isännät.

Ja mitä muuta siitä seuraa. Siitä seuraa kuluja yhteiskunnalle. Tuossa tarvittiin sekä poliisia että lääkäreitä. Luultavasti siinä tarvittiin myös terveystarkastajia ja maanmittauslaitostakin. Riitelemällä kasvatetaan vain kuluja eikä pienennetä niitä.

Virkamiesten haukkuminen ja "yöunien vieminen" ei aiheuta säästöjä vaan terveysmenoja ja sairaslomakuluja. Yhteistyö on ihan jotakin muuta. On ymmarrettävä että tässäkin asiassa kaikki osapuolet ovat ihmisiä. Ei jatkuvasta arvostelusta selviä ehkä kukaan ilman vammoja. Vaikka kohde siinä kehittyisikin, niin yhteiskunnan menot ihan varmasti lisääntyvät.

---

Onko sinulla lisää vertauskuvia?

Murehtien onneen

Perjantai 2.1.2009 klo 14.54 - Juhani Eilola

Lueskelin juuri äsken Ellis Weinerin kirjaa Murehtien onneen. Ellis Weiner ja myös kirjan kuvien piirtäjä Roz Chast ovat maailmalla tunnettuja murehtimisen asiantuntijoita. Yritän nyt soveltaa tässä tekstissä jollain lailla murehtimisen perusoppeja Kurikkaan.

---

Millä murehtimisasteella Kurikassa ollaan ?

Kirjoittaja on jakanut murehtimisen viiteen eri lajiin. Kurikassa ollaan käsittääkseni neljänneksi vakavimmalla tasolla eli synkkien ajatusten märehtiminen. Se esiintyy levottomana liikehtimisenä ja vaivoin hillittynä levottomuutena. Tällä tasolla ollaan  kuumenemassa kohti kiehumispistettä.

Seuraava ja vakavin aste on paniikkiin joutuminen. Se sisältää äärimmäistä kiihtymystä ja lopettaa kaiken järki- ja tunneperäisen toiminnan.

Koska hallittua murehtimista kuitenkin voi käyttää välikappaleena onneen ja menestykseen, niin olisi syytä olla nousematta tuolle tasolle. Ehkä paras taso olisi ykköstaso eli Mietin vain -taso, jossa käydään läpi pientä älyllistä hämminkiä ja emotionaalista levottomuutta.

Kirjoittaja kirjoittaa: "Saadakseen tämän valtavan voiman käyttöönsä murehtimista opiskeleva joutuu opettelemaan, kuinka murehtia hitaasti ja harkitusti, tietoisesti ja tavoitteellisesti....
... Hyvinvointi, tyytyväisyys, valta, vaikutusvalta ja ilo voivat olla sinun, kun sinusta tulee taitava murehtija."

Ketjumurehtiminen

Tämä on Kurikassa yleisin murehtimisen taso. Jos jonkin asian esittää tietty puolue, niin ketjumurehtimisessa siinä täytyy olla jotakin vikaa, joka johtaa sitä seuraaviin murheisiin. Esimerkki ketjumurehtimisesta voisi olla tällainen:

- kuntien talous heikkenee
- Kurikan talous heikkenee
- Kurikassa on liikaa Investointeja
- Kurikka joutuu ottamaan lainaa
- Kurikka menee konkurssiin
- terveydenhuolto ei enää toimi
- kuolen käärmeenpuremaan

Siinä esimerkkiketju, jonka avulla murehtija voi joko parantaa tilannetta tai tutkia onko ketju todellinen. Kirjan yksi esimerkkiketju alkoi ilman saastumisesta ja päättyi suklaavanukasteollisuuden romahtamiseen.

Jos ei löydy murehdittavaa

Kirja antaa ohjeita myös murheiden etsimiseen. Hyviä ideoita ovat sanomalehden lukeminen, äidille soittaminen, uutisten katsominen, peiliin tuijottaminen, tiliotteen tarkastaminen ja vaikka tekemättömien töiden miettiminen.

Ja toden totta, kirja on oikeassa. Niille joille tästäkään huolimatta ei löydy murehdittavaa, on tarjolla erilaisia kulttuuri- ja urheilutapahtumia. Näitä voisi Kurikassakin harkitä järjestettäviksi. Ei vain huumorilla vaan myös vakavasti: Kurikan kansanpaniikkijuhlat, Uneton Kurikka-juhlat, Kurikan toivoton ympäriajo ja Ahdistuksen kuusiottelu, jossa lajeina voisivat olla itsekseenhöpiseminen, käsien vääntely, irvistely, jälkiviisaus, purnaus ja huokailu.

Näistä löytyy tie murheeseen ja ehkä sitä kautta onneen.

Kumouksellinen murehtiminen

Murehtimalla voi myös heikentää muiden asemaa kunhan murheensa vain kertoo julki. Voit olla esim. huolissasi toisen ihmisen työtehosta, rehellisyydestä ja jopa omien pomojen tekemistä suunnitelmista. Tämä yleensä tehdään kiertoteitse.

Uudessa Kurikassa kaikkein tehokkainta on murehtia niitä jotka eivät halua uudistaa mitään. Sillä tavalla minusta itsestäni tulee uudistumiskelpoinen.

Murheella on kirjan mukaan myös parisuhteessa valtava voima. Suosittelen kirjaa.

Ja lopuksi

Kirjan lopussa on niin hauska kuva että jokaisen on pakko mennä nyt kirjastoon ja hakea tämä kirja. Murehtijan valtatiellä näkyy ei kaistojen päällä: Kiihkoilijat / Hullut / Kaistapäät ja tietenkin päällimmäisenä yhteinen kyltti: Kaikki kaistat yhtyvät 300m.

Sen lisäksi tie on täynnä huomautuksia: Hirvien ylityspaikka, Liukas märkänä ja kuivana, Putoavien kivien alue, Ei palveluja,

Kuvaa hyvin ihmistä.

---

Haaste: Keksi lisää kurikkalaisia kulttuuri- ja urheilutapahtumia murehtijoille. Keksi uusia kurikkalaisia murehtimisketjuja. Keksi millä tavalla murehtimalla voit saada muut näyttämään heikommalta kuin itsesi tai millä tavalla murehtimalla voi kehittää asuinympäristöä.

Oletko koskaan onnistunut murehtimisessasi ? Kertokaa omia menestystarinoitanne.

Kommenttitila on vapaa.

Nauru on vakava asia

Maanantai 29.12.2008 klo 0.58 - Juhani Eilola

Hauskaa Joulun jälkeenkin 

Raskaan Joulun jälkeen saa vihdoinkin mennä raatamaan. Sen kunniaksi lueskelin hiukan hauskoja juttuja muista kurikkalaisblogeista. Käykää tekin lukemassa ja antakaa omia vitsejänne tämän blogitekstin kommentteihin.

Kaipaan erityisesti sellaisia hauskoja juttuja jotka sopivat työpaikan kokouksiin kevennyksiksi.

http://janskuli.vuodatus.net/blog/130418

http://optimistin.vuodatus.net/blog/category/Hauskaako

Nauru on vakava asia 

Naurusta puheenollen... siitä on oikein pidempääkin aineistoa netissä. Salon lähellä on Ystävyyden Majatalo -niminen paikka. Sen pitäjä Daniel Nylund on kirjoittanut naurusta seuraavan tekstin:

Daniel Nylund: Nauru on vakava asia

Siinä on lähes 100 sivua joten aikaa täytyy varata jos haluaa lukea koko tekstin. Mutta selaa nyt vaikka ensin vain sisällysluettelo joka on jutun alussa.

 

 

 

 

 

 

 

  

Hauskoja ja nauruntäyteisiä välipäiviä ! tv. Juhani

Uuden elämän ihmeitä

Perjantai 26.12.2008 klo 10.46 - Juhani Eilola

Tavalliset kansalaiset ja heillä olevat tietokoneet ovat usein tulleet käytössä hitaiksi. Syy ei ole kulumisessa vaan hoidossa. Annan nyt kaksi yksinkertaisinta toimenpidettä joita pitäisi muistaa aina silloin tällöin tehdä.

---

Välimuistien tyhjentäminen

Internetissä ja töissä käymisestä jää muistiin aina tavaraa. Omista selaimista muistit saa tyhjennettyä ja ne kannattaa tyhjentää sekä tilan ylenpalttisen täyttymisen että turvallisuuden vuoksi. Tässä ohje ylimääräisen roinan tyhjentämiseksi muisteista. Toiminto saattaa kestää kauankin ellei levyjä koskaan ole tyhjennetty.

Tee tietokoneellasi:

Avaa selain niin että netti avautuu
Valitse ylävalikosta Työkalut
Valitse valikosta Internetasetukset
Valitse Yleiset välilehdestä Poista
Poista vähintään Väliaikaiset Internet-tiedostot

Tee omassa päässäsi:

Valitse päästäsi Työasiat
Valitse valiokosta Myönteinen ajattelu
Valitse henkisestä välilehdestä Poista
Poista vähintään Väliaikaiset työstressitiedostot

Kiintolevyn eheytys

Kiintolevy on usein niin sekaisin että vaikka siellä olisi tilaakin, niin levy ei tahdo löytää yhtenäisiä tyhjiä paikkoja tiedon tallentamiseen ja käsittelyyn. Yleensä se menee uudesta tiedosta vain enemmän ja enemmän sekaisin. Ellei eheytystä ole koskaan tehty se voi kestää tuntitolkulla ja voit joutua tekemään eheytyksen toistamiseenkin. Eheytys tehdään aina jokaiselle levylle erikseen.

Tee näin:

Valitse vasemmasta alareunasta Käynnistä
Valitse Kaikki ohjelmat
Valitse Apuohjelmat
Valitse Järjestelmätyökalut
Valitse Levyn eheytys
Valitse levy ja paina Eheytä

Odottaessasi valitse Kirjahylly
Valitse kirjastosta Raamattu
Valitse apostoliluettelosta Luukas
Lue Luukas 1:5 - 2:20

Katsele hetkinen alla olevaa kuvaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun olet suorittanut kaikki nämä toimenpiteet, niin nopeutesi on paljon suurempi ja olet paljon iloisempi. On kuin olisit kokenut läheltä uuden elämän ihmeitä !

Sukupolvesta sukupolveen

Perjantai 26.12.2008 klo 1.29 - Juhani Eilola

Tapaninpäivä oli aikoinaan niitä päiviä jolloin suoritettiin eniten avioliittoon vihkimisiä. Uudet perheet ja uudet suvut saivat silloin alkunsa.

Sukupolvet menevät 

Olen  istunut viimeisen vuorokauden aikana useita tunteja sukututkimuksen ääressä. Pöydälläni oli vielä äsken isot pinot surua. Satoja eräästä jäämistöstä löytyneitä kuolinilmoituksia. Oli siinä ilojakin valokuvien ja erilaisten tunnustusten muodossa. Joukossa oli myös isovanhempieni kuolinilmoitukset. Erityisesti jo 32-vuotiaana kuolleen isoäitini kuolinilmoitus jaksaa sykähdyttää. "Oi Herra palkitse äidin vaivat, palkitsematta ne meiltä jäivät."

 

 

 

 

 

 

 

 

Surullista että hän kuoli noin nuorena. Jennyn sisar Martta kuoli joitakin vuosia sitten. Haastattelin häntä saadakseni tietää enemmän Jennystä.

Hän kertoi mm. sen kuinka Jenny 16-vuotiaana rakastui palavasti itseään kuusi vuotta vanhempaan Frans Emiliin. Suhdetta ei katsottu tuohon aikaan oikein hyvällä ja Emil päätti lähteä Amerikkaan. Jenny jäi rautatieasemalle itkemään eikä itkusta meinannut tulla loppua. Emil kuitenkin palasi Amerikasta ja meni naimisiin täysi-ikäiseksi tulleen Jennyn kanssa. Onneksi meni sillä muussa tapauksessa minua ei olisi olemassa. Ei myöskään viittä lastani eikä kahdeksaa lastenlastani.

Sukututkimuksessa on tullut vastaan muutoinkin oman olemassolon ihme. Eräs esi-isä surmattiin venäläisten toimesta pappilan eteiseen. Vaimokin pahoinpideltiin, mutta ei niin pahoin etteikö kohdussa ollut lapsi olisi jäänyt henkiin. Onneksi jäi, sillä muuten minua ei olisi olemassa, ei myöskään.... jne.

Sukupolvet tulevat

Mutta sukupolvien saatossa tapahtuu mielyttäviäkin asioita. Allaoleva kuva on noin viikon takaisista poikani häistä. Minusta tuli virallisesti Paulan appi... sukupolvet menevät ja sukupolvet tulevat, niin Luoja on joskus määrännyt. Onnea tämän parin tarinalle!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sukupolvet nyt-hetkessä

Aina kaikki ei mene hyvin. Monta kertaa tulee mieleen se meneekö aika hukkaan ? Ei aika tuon ihmisen kanssa, vaan aika jonka vielä voisimme vielä elää yhdessä onnellisina. Sukututkijalla se tulee varmaan muita useammin mieleen, ainakin silloin kun hän palaa kuolinilmoitusten pariin.

Isoäitini Jennyn äiti Beata kuoli kuusi vuotta tyttärensä jälkeen. Myös hänen kuolinilmoituksensa löytyi surujen pinosta. Alhaalla olevien tekstien takia laitan vielä senkin tähän esille. Kannattaako aikaa rakkaiden parissa sittenkään haaskata mihinkään epäoleelliseen? Ja mikä on epäoleellista - onko sitä esim. politiikka? Bloginpito? Entä ryyppääminen, riehuminen, pettäminen ?

Mikä niiden merkitys on sitten kun elämänkumppani yllättäen lähteekin pois ja huomaa että aika meni jo ohi ?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vai onko "Kaikki auringon alla turhuutta" niinkuin saarnaaja sanoo? Onko missään mitään sellaista järkeä joka juuri meidän tulisi toteuttaa ?

Synkkiä ajatuksia ja Bruno

Keskiviikko 24.12.2008 klo 0.42 - Juhani Eilola, 1.kuva Marko Stenius minusta, 2.kuva Minä itse Heittolantiestä

Olen nyt kirjoittanut vuoden iloisimpana päivänä vuoden synkimmän tekstin. Toivon totisesti että kaikki iloitsevat tästä päivästä. Haluan kuitenkin kirjoittaa tänään tämän tekstin myös kaikkien niiden ihmisten puolesta jotka kokevat synkkyyttä Jouluna esim. yksinäisyyden takia. Ehkä joku herää muistamaan heitä.

Synkkyyden päivä

Mielialat heilahtelevat. Eilen näin enkelin, tänään näen vain synkkiä pilviä.

On joskus vaikeaa olla ystävällinen, vaikeaa olla puolustamatta itseään, vaikea kääntää hiljaisena toinen poski. Kuunnella kun joku puhuu  puolustus-kyvyttömästä ystävästä asioita joita nimetön puhuja ei tunne vaan ainoastaan uskoo tuntevansa.

On kuin sananlaskussa jossa lähdetään hakemaan villoja, mutta tullaankin kotiin itse kerittynä. Kuin mentäisiin kauppaan ostamaan lämmintä ylle, ja tultaisiin ulos kaupasta alastomana ja ilman rahaa. Kaikki menikin toisin kuin mihin vilpittömässä mielentilassa lähti.

Erityisen vaikeaa se on silloin kun ainoana ihmisenä maailmassa tietää mitä kaiken takana tapahtuu eikä sitä voi kertoa kenellekään. Muistan samantyyppisiä kommentteja erään toisen bloginpitäjän kirjoittamana.

Nyt ymmärrän miten pimeitä asioita taustalla voi tapahtua, asioita jotka estävät täysipainoisen osallistumisen koska niistä kärsiikin joku muu kuin minä. Kun yksin ja ainoana ihmisenä maailmassa on ottanut vastaan rienaavat yhteydenotot, niin tietää miten vaikeaa politiikka voi olla niille jotka laittavat itsensä kokonaan sen varaan. En karehdi hetkeäkään Matti Ollilaa, en Pekka Heikkilää, en Saarakkalaa enkä Parkkamäkeä! En vaihtaisi paikkaa heidän kanssaan. He ja kaikki muutkin valtuutetut ovat kunnioituksensa ansainneet.

---

Voiko kaiken sanomisensa harkita tarpeeksi tarkasti? Mitä seuraa kun julkaisen tämän? Seuraako siitä ilveilyä "Voi, voi raukkaa..." Seuraako siitä osanottoa ja siunausta ? Seuraako siitä vastalauseiden ryöppy koska en ole maininnut muita kuin neljä valtuutettua?

On mahdotonta keksiä mitä pahantahtoinen ihminen saa aikaan. Voi olla että lause johon tartutaan, on joku minulle täysin merkityksetön lause...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tie voi olla joskus hyvinkin synkkä mutta silti se vie kulkijansa perille jos hän tietää kumpaan suuntaan tulee kulkea.

---

Mutta että tämänkin päivän blogissa paistaisi ennen loppua aurinko. Minulle soitettiin ja kysyttiin mikä mies oikein on ollut Bruno Gröning.

Bruno Gröning oli hyväntekijä joka paransi sairaita. Ainakin hänen oma yleisönsä kertoi niin. Mutta hyväntekijän tie päättyi oikeudenkäyntiin ja kuolemaan sen oikeudenkäynnin aikana. Alla olevassa linkissä on videoita. Suosittelen vaikka tuon pdemmän version katsomista. En sen takia että yrittäisin vakuuttaa ketään ihmeparantumisista, vaan siksi että jokainen käsittäisi että teki ihminen mitä hyvää tahansa, niin aina voi käydä toisin kuin oli tarkoitus.

http://www.bruno-groening.org/suomi/film/defaultfilm.htm

Enkeli Tapiolan toimistossa

Tiistai 23.12.2008 klo 1.24 - Juhani Eilola, Kuva: JohnDan Johnson-Eilolan kirjan "Nostalgic Angels" kansikuva

Olin eilen asiakkaana Tapiolan toimistossa. Toimisto sijaitsee samassa talossa kuin Nordea ja Halpa-Halli. Menin paikalle ilman ajanvarausta ja istuin odottamaan vuoroani. Odotuksesta tuli pitkä, mutta se ei haitannut, sillä tapasin sillä aikaa tämän Joulun enkelin. Ja tämä tarina on tosi!

Enkeli astui ovesta sisään ja istuutui viereeni

Ovi avautui. En kiinnittänyt ensin häneen huomiota, mutta hän käveli suoraan luokseni. Istui viereeni ja kysyi olinko varannut ajan.
Hämmennyin hiukan, luulin häntä ensin Tapiolan virkailijaksi. Mutta hän jäi istumaan viereeni ja aloitti Joulun merkityksellä. Hän kertoi miten tärkeää aikaa Joulu on hänelle. Miksi ei olisi, sillä Joulu on ilon aikaa kaikille enkeleille.

Hän kysyi millaista Joulua minä aion viettää. Kerroin hänelle perheestäni ja siitä että kokoonnumme yhdessä tyttären luo jouluaattona.

Hän jatkoi puhumista Joulusta. Mitä enemmän hän puhui sitä hämmentyneemmäksi tunsin itseni.
Vilkaisin vierasta kasvoihin, ne näyttivät säteilevän. Hyvää tahtoa, Joulun sanomaa. Hänen on oltava oikeasti enkeli !

Myönteisen ajattelun voima

Kun jatkoimme keskustelua, kävi ilmi että enkeli tunsi hyvin lapseni. Hän kertoi miten arvokkaita ja hyviä piirteitä hänessä on ja  kehoitti moneen kertaan myönteiseen ajatteluun. Myönteiseen ajatteluun nyt ja tulevaisuudessa. Sillä tavalla käytettävissä olevat voimavarat pystytään aina hyödyntämään parhaiten ja oikein.

Oppi ei koskaan mene hukkaan 

Pitkään keskusteltuamme edellinen asiakas sai asiansa hoidettua ja siirryin tiskille. Enkeli jäi istumaan tuolille. Asian hoitaminen vei joitakin minuutteja, mutta en saanut ratkaisua ongelmaani. Nousin lähteäkseni pois, mutta enkeli puhutteli minua uudelleen. "Mikään opittu ei mene hukkaan, se jää tulevaisuutta varten hyödyksi..:"

En jäänyt enää keskustelemaan, kiitin ja toivottelimme hyvää Joulua. Lähdin pois, enkeli jäi istumaan tuolillle... en tiedä onko enkeleillä koskaan oikeaa asiaa vakuutusyhtiöihin...

---

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No jälkeenpäin paljastui että säteilevät kasvot kuuluivat ihmiselle. En ole koskaan tavannut häntä aikaisemmin, siksi en ollut tavannut aikaisemmin yhtä suurta myönteisyyttäkään Kurikassa. On monia keinoja mennä eteenpäin. Myönteinen ajattelu on koiravaljakkoakin varmempi keino.

Jos sinä, tämän tarinan enkeli, luet tätä, niin kiitän tapaamisesta vielä kerran! Nauti Joulun ajasta ja levitä edelleenkin hyvää sanomaa! Se ei mene hukkaan ja erityisesti Kurikka tarvitsee sitä sanomaa juuri näinä aikoina.

Mitä ihminen kaipaa

Maanantai 22.12.2008 klo 5.45 - Juhani Eilola, Kuvat: Anopin puutarhasta

Vaikka ihmiset ovat hyvin erilaisia, niin suurin osa ihmisistä haluaa elää tavallista elämää. He haluavat nukkua yönsä rauhassa, ilman huolia ja herätä uuteen aamuun ilman pelkoa siitä, miten selviän yli tästä päivästä.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Monet uskonnolliset opit ja rituaalit ovat syntyneet mielen seesteisyyden tavoittelemisesta. Myös kristittyjen Raamattu kehottaa katsomaan taivaan lintuja jotka eivät murehdi huomisesta ja kuitenkin ne saavat ruokansa. Kerrotaanpa vielä kuinka paljon mieluummin Luoja huolehtii meistä, jotka kaikki olemme hänelle rakkaita. Raamatussa se lähtee tästä: "Etsikää ensin taivasten valtakuntaa, niin sen kautta saatte kaiken sen mitä tarvitsette ..."

---

Pitääkö kaupunkina lähteä siitä että ensin olemme huolissamme ja iskostamme sekä kuntalaisiin, henkilökuntaan että päättäjiin peruslähtökohdan "Me emme kuitenkaan selviä ellemme..." Meidän on pakko lopettaa, meidän on pakko olla tehokkaita, meidän on pakko leikata... meidän on pakko lomauttaa... meidän on pakko tapella! Me haluamme nöyryyttää sitä ja tätä....

Vai pitäisikö lähtökohta olla toinen. Pitäisikö rakentaa murheeton tulevaisuus laittamalla lähtökohdaksi Kurikan hyvinvointi. Pyrkiä rakentamaan yhdessä "taivasten valtakunta" jossa jokaisen on hyvä elää ja asua. Nousta toivorikkaana uuteen aamuun ja tehdä iloiten työtä, oli yrittäjä, työläinen tai kaupungin hallintoon kuuluva henkilö.

---

Mitä näistä kahdesta erilaisesta linjasta seuraa? Mihin ne johtavat? Johtaako luottamus tulevaisuudessa taloudelliseen katastrofiin. Pelastaako meidät talouden kaatumiselta jokapäiväinen huoli ja kauhukuvien kylväminen? Pelastaako meidät viha kanssaihmisten tekemisiä kohtaan? Vai onko hyvyyteen perustuva tie sittenkin se parempi vaihtoehto ?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten em. linjat vaikuttavat mm. seuraaviin tekijöihin:

-Tahtoon avioliiton jälkeen jäädä Kurikkaan ja perustaa tänne perhe

-Tahtoon hyväksyä kaupungin talouden kriisit ja osallistua niiden hoitoon mm. väliaikaisella kunnallisveron korotuksella

-Tahtoon perustaa Kurikkaan yritys tai tahtoon käyttää tätä arkipäivän elinympäristönä vaikka kävisikin muualla töissä

-Tahtoon kehittää kaupungilla omaa työtä ja olla kuntalaisten uskollinen palvelija

-Mikä sen kokonaisvaikutus elämäniloon ja elinvoimaan on ?

---

En anna vastauksia, annan vain kysymyksiä.

Olen lukenut useita kertoja Novetos-nimisen yrityksen sivuja. Tässä niiltä sivuilta yksi mielenkiintoinen ja mielestäni oikeinkin tärkeä linkki vastaa ainakin osaltaan näihin kysymyksiin:

Ihminen kaipaa innostusta ja arvostusta 

Sana on teon varjo

Perjantai 28.11.2008 klo 17.38 - Juhani Eilola

Viime päivinä kurikkalaisia ovat puhuttaneet sanat. Samoilla sanoilla voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa. Puhuttuna sen saattaa kuulla äänenpainoista mutta kirjoitettua sanaa ohjaa helposti myös lukijan ennakkoasenne ja tilanne/ajankohta jossa teksti esitetään.

Jos kirjoitan blogini alkuun:

Päivän vinkki: 28.11.2008 klo 19.20 on ilta.

Osa lukijoista ihmettelisi mistä oikein on kyse, osa ottaisi sen huonona vitsinä tuntematta asiaa, mutta ne jotka ovat käyneet Matti Ollilan blokissa ottaisivat sen joko hauskahkona ironiana tai törkeänä pilkkana ja suunsoittona.

Jos liitän tekstiin vielä kuvan henkilöstä niin kohde tulee entistä selkeämmäksi vaikka tarkoittaisinkin kuvalla ihan muuta ja vielä kun kuvaksi valitsee esim. pellen niin tilanne vain pahenee entisestään. Sanan ja kuvan yhdistelmällä pystyy rakentamaan tehokkaan tuhoaseen.

Ovatko lukijat koskaan sanoneet mitään mikä pitäisi saada takaisin? Voi olla että näitä juttuja on vaikeampi kertoa kuin hauskoja juttuja, koska välttämättä vielä aikojenkaan päästä ei saa unta sanottuaan vääriä sanoja jollekulle. Joskus tarkoituksella ja joskus ilman tarkoitusta.

Kunnioituksen oppiminen

Sunnuntai 23.11.2008 klo 21.14 - Juhani Eilola

Olen kirjoitellut niin paljon Matti Ollilan blogissa kommentteja että oma blogi meinaa unohtua. Toivon että olen voinut vaikuttaa siellä siihen että ihmiset pystyisivät näkemään toisissaan edes jotain hyvää. En tiedä olenko vaikuttanut niin vaiko toisinpäin, mutta toivossa on hyvä elää...

Sukupolvien saatossa on ollut nähtävissä selkeää kunnioituksen vähenemistä auktoriteettejä ja lähimmäisiä kohtaan. Esim. omien lasteni opettajat ovat tämän huomanneet. On selvää että jossain vaiheessa on palattava ainakin palanmatkaa kohti vanhoja arvoja.

Mutta on toisenlaistakin kunnioituksen puutetta. Nämä auktoriteetit ovat usein itse unohtaneet että he ovat palvelemassa valitsijoitaan, äänestäjiään, kuntalaisia, lapsia tai jotain muuta tässä mainitsematonta kohderyhmää.

Nämä kaksi yhteiskunnassa näkyvää piirrettä ovat jonkinlaisessa noidankehässä keskenään. Opettajakunnan yhtenä päätavoitteena opettamisen ohessa tulisi olla terveen itsetunnon kehittäminen lapsille. Jos se kasvatustavoite edes jollain lailla tuntuu lapsen elämässä, niin se kasvattaa kunnioitusta myös toisinpäin ja noidankehä alkaa helpottua. Ja koskee se sama lasten vanhempia perheen auktoriteetteina. Jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa hyvä jossakin, edes jossainmäärin ... edes sen verran että opettaja ja vanhemmat huomaavat sen eikä vain kielteisiä asioita.

Politiikassa mukana olevan henkilön tavoitteena ei pitäisi olla vain kruunun kirkastaminen itse kruunun takia, vaan miettiä miten asiat todella voisivat olla paremmin. Joku voi ehdottaa koulukuljetusten lopettamista ja saada tyydytyksen joko johonkin antipatiaansa jotakin ryhmää kohtaan tai sitten hän todella luulee olevansa hyvä poliitikko koska löysi säästökohteen. On vaikeaa asettua kärsijän asemaan tai edes aina huomata että joku kärsii. Ajan kanssa kypsyneet muutokset, keskusteluyhteys yleisön ja muiden poliitikkojen kanssa, julkisempi valmistelu ja edes pyrkimys säilyttää muille ihmisille tärkeitä palveluja vähentää tätä noidankehää. On aivan eri asia iloita toisen kustannuksella poliittisesta voitosta kuin olla pahoillaan ettei palvelua voitu enää pitää yllä ja se jouduttiin korvaamaan jollain muulla tavalla.

Mutta kaiken tämän yllä leijuu aitouden puute. Epäaitous on kuitenkin aika helppo aistia. Ihmisiä voidaan kehua myös ns. nuolemisen takia. Heitä voidaan muka arvostaa koska suhde heihin takaa jonkinlaisen aseman heidän rinnallaan. Heitä voidaan arvostaa koska näyttää hyvältä että minä arvostan jotakin.

Se on suuri kysymys:

Miten voimme aidosti kunnioittaa toisiamme?

Nyt täytyy sanoa että hiukan odotan kommentteja. Lupaan että pyhästi että seuraava blogijuttu on kevyempää mallia. Tämä vain oli tänään ajankohtaisena omassa mielessäni !

Ja laitetaan valokuvakin:

                    KUVA SENSUROITU

Tämä Kurikan kaupungin teknisen osaston naisporukka keitti pikkujouluumme aidosti hyvän jouluaterian !

Vaivaisukon morsian

Sunnuntai 16.11.2008 klo 19.19 - Juhani Eilola

Olin koko aamupäivän Niinistön erämaassa tekemässä yksin mittaustöitä. Kun tulin kotiin niin ulkona ytimetkin vallannut vilu ei meinannut antaa millään periksi.

Laitoin television päälle, istuin nojatuoliin ja join kuumaa. Ansa Ikosen sanat jäivät palellessa mieleen: "Voiko tätä tulta koskaan olla maailmassa liikaa.."

Vaivaisukon morsianta pidettiin hulluna, kansankiihottajana, kirkon vastustajana, harhaanjohtajana jne. Oikeasti hän vain auttoi hädässä olevia ja palveli Jumalaa niinkuin siihen aikaan vielä joillakin oli tapana. Lopulta hänet kivitettiin vaikka hän halusi maailmaan vain tulta jonka äärellä jokaisen olisi hyvä ja lämmin olla. Mutta kun ihmiset alkoivat kunnella häntä, hänestä tuli uhka rovastin ja kirkon vallalle.

Tämä sopii uskonnon lisäksi myös mm. politiikkaan. Joku tavoittelee omaa valtaa ja joku miettii mistä löytyisi lämpöä kaikille. Saadut leimat vain usein sekoittuvat ja se joka aidosti välittää muista, leimataan vallanhimoiseksi.

Monella "Vaivaisukon morsiamella" on vilpitön sydän ja edellytykset toimia vaikka Mooseksena, mutta heiltä puuttuu Aaronin suu. Muistattehan miten Aaron puhui Mooseksen puolesta Faaraolle kun Mooses piti itseään taitamattomana? Nykyajan Aaronit ovat huomanneet, että riittää kun leuat käyvät vain omaksi eduksi. Luvattuun maahan ei päästä koskaan, sillä Aaron on unohtanut että Mooseksella on matkassa oma roolinsa. Puhe ilman tekoja on kuollut.

No nyt tätä yritetään tulkita kaikin mahdollisin tavoin. Ei kannata. Muistetaan vain että annetaan kaikille heidän oma persoonallinen arvonsa samoin kuin yhteistyölle. Ilman yhteistyötä yhteistyötarjoukset ovat kuolleita ;-)