Voin hyvin ja hyvin huonosti

Olen ollut tänään aika hankalien mietteiden äärellä eikä blogitekstiä sen takia meinaa millään syntyä. Olen toisaalta huolissani kolmenkin ihmisen jaksamisesta ja iloinen siitä että yksi on selvinnyt koulukiusaamisesta onnelliseen aikuisuuteen ja voi sanoa:

"Nykyään elän onnellista elämää ja hymyilen päivittäin".

Ajattelemattomuudestako on kysymys?

Kiusaaminen voi kohdistua paitsi koululaiseen, työpaikalla myös aikuiseen. Meillä on tästä tuore valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittänyt esimerkki. Mutta ennenkuin mennään eteenpäin, niin haluan lainata tänään saamastani sähköpostitekstistä toisenkin kohdan:

"Herkästi unohdetaan, että myös aikuinen voi olla kiusaaja, ennakkoluuloillaan, piittaamattomuudellaan ja syyllistämisellään, niin lapsia kuin toisia aikuisia kohtaan."

Minusta tuntuu että tästä on usein työpaikoillakin kyse. Ei haluta opastaa uutta ehkä itseä koulutukseltaan pätevämpää työntekijää tai sitten toisaalla ei arvosteta pitkäaikaista työntekijää eikä hänen ammattitaitoaan vaan annetaan ymmärtää että tämän nyt osaa kuka tahansa. Melkoinen loukkaus jos kyse on minun elämäntyöstäni - vaikka sen joku muu osaisikin. Se mitä ihminen on ehkä kuvitellut arvostetun, katoaa kuin tuhka tuuleen. Saattaa olla että ainoan tunnustuksen lopulta saa eläkejuhlapuheessa jos siinäkään. Aivan varma merkki kaikkien mittareiden mukaan työpaikkakiusaamisesta on eristäminen työyhteisöstä.

Kun olin eduskunnassa siellä oli juuri valmistunut ns. varhaisen puuttumisen malli, jossa ongelmiin puututtiin aina työntekijän edun kannalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Puuttumisen syy saattoi olla joko työntekijästä itsestään tai työyhteisöstä johtuva syy. Nyt myös Kurikan kaupungilla sellainen on juuri valmistunut ja jaettu henkilöstölle tutustuttavaksi. Toivoa vain sopii että jokainen tutustuu siihen ja oppii myös ymmärtämään itseään.

Jälkikirjoitus aamulla:

Näin viime yönä painajaisia jotka ylittivät painajaisten painajaisetkin. Tapasin paljon tuttuja ihmisiä niin että paikalla oli vain jokaisen ihmisen pimeä puoli. Niitä on meistä jokaisella. Sitä suuremmalla syyllä elämässä pitäisi miettiä: Enhän minä itse ole pimeällä puolella se ongelmien aiheuttaja. Joko omien tai työtoverin?

Sun särkyä anna mä en!