Kunnioituskeskustelu

Keskiviikko 2.12.2009 - Juhani Eilola


Lukijalle:

Tämä on vaatimaton vastineeni Matti Ollilan blogissa käytyyn keskusteluun jonka erehdyin siellä avaamaan - aiheena kunnioitus.

Puhuin johtajien kunnioittamisen tarpeesta josta vedettiin mm. se johtopäätös että nuoleskelen omia johtajiani Kurikan kaupungilla.

Sanottakoon tässä alussa että kirjoitin kunnioituksesta omaan blogiini myös tasan vuosi sitten otsikolla Kunnioituksen oppiminen. Jatkan nyt kuitenkin toisesta näkökulmasta.

Kunnioitus ja ansio

Neljäs käsky kehoittaa meitä kunniottamaan isää ja äitiä.

Jotkut ovat sitä mieltä että omien vanhempien on ansaittava lastensa kunnioitus. Minä en missään nimessä edes pystyisi olemaan sitä mieltä.

On oltava olemassa kunnioittamisen taso joka on riippumaton ansiokkaasta toiminnasta!

Herraviha ja kateus

Vallalla varsinkin vanhempien ihmisten keskuudessa on vielä jonkinasteista herravihaa. Sen juurien kerrotaan Suomessa olevan 1700-luvulla mutta jotkut arvelevat sen olevan osa suomalaista mentaliteettia joka ei koskaan meistä katoakaan.

Nykypäivänä tämä herraviha on sisällöltään lähinnä sitä, että virkamiehiä ja johtavia luottamusmiehiä pidetään turhina ja kansan pyrkimysten esteinä. Kansa ei saa rakentaa sitä mitä se haluaa,  kansan pitää maksaa maksuja joita se ei halua ja herrat senkun istuvat vain kokouksissa tai vain reissaavat pitkin maita ja mantuja  "kaffuuttelemassa".

Jehovan Todistajat eivät ole hyväksyneet politiikkaan osallistumista. Kuitenkin heilläkin tapahtuu sisäistä valintaa ja tehdään sisäisiä päätöksiä. Ilman minkäänlaista johtajuutta syntyy sekasortoa, epäjärjestystä, turvattomuutta ja jopa anarkiaa.

Tämän takia meillä on oltava yhteiskuntajärjestys johtajineen ja myös laaja kunnioitus sitä kohtaan. Tämä aseman perusteella tapahtuva kunnioitus on luonnollisestikin eri asia kuin se kunnia joka syntyy kenen tahansa ihmisen kyvykkyydestä, uhrauksesta, menestyksestä tai persoonallisista erityispiirteistä. Sekin kunnia saattaa kuitenkin kadota herravihan tai myös kateuden edessä. Yksikin väärä toimi kansalaisen suuntaan voi kerralla hävittää kaiken sen ansaitun kunnioituksen jonka nimiin jotkut vannovat. Ansaittu kunnia on tässä tilanteessa melko mitätön asia.

Hyvä, paha, kastijärjestelmä

Watcman Nee, jonka kirjaa olen lukenut viime viikkoina, sanoo politiikasta puhuessaan, että maailmankatsomuksista huolimatta ei pahan vastustaminen ja hyvän vahvistaminen voi olla väärin.

Minun käsittääkseni selkeä yhteiskunta- ja johtajajärjestelmä sekä johtajien kunnioitus lisättynä positiivisella ajattelulla, toimii juuri tähän suuntaan.

Tämä ei todellakaan tarkoita sitä että meidän pitäisi ylläpitää jonkinlaista kastijärjestelmää, jossa johtajat ovat jotakin mahtavaa ja alaiset mitättömyyksiä. Kunnioitus ja arvostus on oltava molemminpuolista. Kun kyse on myös oppiarvoista, niin jokainen meistä voi ja saa pyrkiä johtajan asemaan.

Kuninkaat, työläiset ja sotilaat

Joku lukijani varmaan muistaa vaasalaisen ystävämme, joka lähti omaisilleen mitään ilmoittamatta muukalaislegioonaan. Hänen ja erään kurikkalaisnuoren ideologia voitiin kiteyteyttää noihin otsikon kolmeen sanaan.

Tämän aika erikoisen, mutta jollain lailla toimivan ideologian mukaan jokainen kuuluu tavalla tai toisella johonkin noista ryhmistä. Ilman ryhmien keskinäistä kunnioitusta yhteiskunta ontuu. Ja että jokainen ymmärtäisi ettei toinen ryhmä ole toista arvokkaampi, tyhjäntoimittajat ja johtajat kuuluvat kuninkaisiin.

Uskonnollinen näkemys

Bestsellerkirjailija John Bevere on kirjoittanut kirjan Kunnioitus palkitaan. Vaikka en yhdy palkitsemisen osalta kokonaan seuraavan linkin tekstiin, niin siinä on silti periaatteeltaan oikea sanoma. En naputtele hänen ajatuksiaan tähän uusiksi. Lukekaa kirjan esittely seuraavasta linkistä:

John Bevere: Kunnioitus palkitaan

Jos emme tee linkin mukaan, niin ainakin meidän kurikkalaisten kannattaisi edes kokeilla kunnioittavaa lähestymistä toisiamme kohtaan. Se on joka tapauksessa hedelmällisempää kuin repiminen.

Eikä sillä ole mitään tekemistä nuolemisen kanssa !!

Varo narsistia!

Tämä blogijuttu viivästyi koska halusin lukea asianaja Markku Salon kirjan "Varo narsistia!"

Kirja kertoo luonnehäiriöisistä piinaajista asianajan silmin. Nämä piinaajat ovat eräänlaisia johtajia - perheessä, työelämässä ja uskonnollisissa yhteisöissä. He ajavat uhrinsa romahduksen partaalle. Salo ei osoita pienintäkään kunnioitusta tällaisille ihmisille eikä sitä tarvitse kenenkään tehdä.

He ovat itse ottaneet hallintavälineekseen narsismin. Heitä ei ole kukaan siihen valtuutanut. Kirja on niin järkyttävä ettei ole ihme että Tammi kieltäytyi kustantamasta sitä oikeusjuttujen pelossa.

Lopputulos

En ole psykologi enkä kirjanoppinut, joten on totta että jokaisen on syytä tehdä omat päätelmänsä elämän ja yhteiskunnan arvoista.

Oma lopputulokseni on tämä:

1. On olemassa ansaitsematonta kunnioitusta
2. Johtajalle  ja vanhemmille se kuuluu aseman perusteella
3. Asemaan kuuluvan kunnioituksen voi menettää

Ei niin että johtaja ansaitsisi kunniotuksen vaan toisinpäin. Hän voi menettää sen. Mutta aina on uusia vaaleja ja uusia ehdokkaita. Kuningaskin voi siirtyä työläisiin.


Kommentit

2.12.2009 9.04  Juhani

Hyvä, paha, kastijärjestelmä

Kaikki ihmiset eivät siedä sitä että joku saamansa koulutuksen ja oppiarvojen perusteella voi saada arvostetumman työn ja suurempaa palkkaa.

Nämä ovat kuitenkin asioita joihin jokainen voi uhrata aikaa ja oikeasti tulla sen perusteella muita pätevämmäksi hoitamaan tiettyjä tehtäviä. Kateus ei ole hyve paitsi ehkä silloin kun se johtaa aktiivisuuteen.

2.12.2009 11.05  Juhani (Daniel Nylund kunniottamisesta)

Kunnioitus ja ansio

Eräs pikku idoleistani, Daniel Nylund, on kirjoittanut myös aika pitkän tekstin tämän aiheen alle. Saat sen auki klikkaamalla tuota nimilinkkiäni. Teksti on DOC-muodossa, joten ihan kaikki eivät pysty sitä lukemaan. Pitäisi olla Office tai joku muu doc-tiedostoja lukeva ohjelma.

24.12.2009 23.08  Juhani (Studio 24, kunnioituskeskustelu)

Löysin yllättäen netistä keskustelun kunnioittamisesta. Yllättäen sen takia että kyseessä oli keskustelu juuri mainitsemani John Beveren kirjan pohjalta. Ne joita aihe todella kiinnostaa, kannattaa käydä kuuntelemassa keskustelu.

25.12.2009 20.47  Juha Pohjonen

Kunnioituskeskusteluun kommentti:

Maakuntaa pian pari vuosikymmentä kiertäneenä olen ollut huomaavinani vallalla seuraavan kirjoittamattoman säännön:

Oikeat ihmiset saavat sanoa vääriäkin asioita, mutta väärät eivät oikeitakaan ;-)

Mutta Hyvää Joulunpyhien jatkoa kaikille!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini